Juudaksen evankeliumi 
Edelliselle sivulle

Juudaksen evankeliumi
Golden Agen etusivu
Juudaksen evankeliumi
Uudessa testamentissa on neljä evankeliumia (Matteus, Markus, Luukas ja Johannes). Alkukirkko käytti nimenomaan näitä, eräät kirkkoisät puolustivat niitä niiden apostolisen alkuperän vuoksi ja ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous kanonisoi ne (Nikea v. 325).
Jutun kirjoittaja on Kauko Heuru huittislainen hallintotieteiden tohtori,kulttuurihistorian harrastaja

äiden lisäksi tunnetaan kymmeniä kirjoituksia, joita väitetään evankeliumeiksi.

Äskettäin julkaistiin tietoja Juudaksen evankeliumista, jonka papyruskäsikirjoitus (tai oikeammin osa siitä) oli löytynyt. Se poikkeaa Uuden testamentin teksteistä oleellisimmin Jeesuksen kavaltajana tunnetun Juudaksen osalta. Juudaksen teko kuvataan oikeaksi, pakolliseksi ja Jeesuksen määräämäksi.

Eräät filosofit ovat esittäneet vastaavanlaisia näkemyksiä, mutta kirkko on tuominnut ne harhaopeiksi. Juudaksen evankeliumi edustaa erästä harhaopin (heresian) laajempaa muotoa eli gnostilaisuutta. Tämä oppi tunnettiin sitä kiivaasti vastustaneideen kirkkoisien kirjoituksista kunnes v. 1945 tehtiin Egyptin Nag Hammadista kokonaisen gnostilaisuuden kirjaston löytö. Se sisälsi 52 nykyajalle tuntematonta tekstiä. Joukossa oli neljä evankeliumia (Filippuksen, Tuomaan, Marian ja Totuuden evankeliumi).

Alkukristillisyys ei edustanut yhtenäistä näkemystä. Oikeastaan kristittyjä pidettiin ensin juutalaisena lahkona. Toisella ja kolmannella vuosisadalla gnostilaiset edustivat kristittyjen merkittävää ellei peräti merkittävintä suuntausta. Heidän oppinsa perustui tietoon; ei tosin tietoon älyllisessä, vaan yliluonnollisessa mielessä, mistä jälkeen päin annettu gnostilaisuuden nimitys johtuu (kreik. gnosis = tieto).

Gnostilaiset pitivät itseään apostolien täysivaltaisina perillisinä. He katsoivat, että Vanhan testamentin Jahve tosin on jumalolento, mutta ei suinkaan ylin Jumala. Juutalaisten Jahve eli Demiurgi loi maailman, mutta epäonnistui siinä, ja lopputulos oli ylimmän Jumalan tahdon vastainen. Ihminen oli maailmaa luotaessa saanut kuitenkin taivaallista alkuperää olleen jumalallisen valon tai kipinän, mutta oikeaa tietoa Jumalasta hän ei ollut saanut.


Takaisin alkuun

Gnostilaisuuden mukaan maan päälle laskeutunut jumalallinen ilmoittaja Jeesus Kristus toi mukanaan oikean tiedon ylimmältä Jumalalta. Jos ihminen saavuttaa tämän, hän pelastuu, ja jumalallinen valo vapautuu hänen ruumiistaan palaten näkymättömään Jumalan valtakuntaan. Gnostilaiset väittivät saavuttaneensa tämän salatun tiedon.

Kristinuskon perustaa luoneet kirkkoisät vastasivat, että kun apostolit toimivat julkisesti, mitään salattua tietoa ei ole olemassa.
Gnostilaisuuden alkuperää ei täysin tunneta. Monet kirkkoisät katsoivat, että Apostolien teoissa (8:9-24) kerrottu Simon-noita oli tämän opin isä. Tutkijat ovat löytäneet lähtökohtia myös juutalaisuuden äärialueilta. Luulen, että jos luemme Platonin teoksen Timaios, saatamme olla gnostilaisuuden lähteellä. Ei ole ihme, että äsken mainitussa Nag Hammadin löydössä oli muun ohella myös Platonin tekstejä.

Gnostilaisuus hämärsi alkukirkon uskon ytimen, sillä sen mukaan Jeesus oli vain ihminen, johon Jumalan poika tuli kasteessa, mutta josta Jumala luopui kärsimyksen aikana. Perustelu tähän löydettiin Jeesuksen ristillä huutamista sanoista "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut"? (Mark. 15:34). Myös Muhammed vetosi tähän ja perusti uskontonsa erään gnostilaisuuden haaran näkemysten perusteella.

Takaisin alkuun

ristinuskoon liittyneet tekstilöydöt ovat herättäneet aina huomiota. Ihmisten mielikuvitus on tuottanut useita tarinoita ja väitteitä. Lisäksi monet kysyvät, paljastavatko nämä löydöt jotain uutta tai peräti mullistavaa.

Tähän on sanottava, että ne ovat tosin tuoneet päivänvaloon nykyajalle uusia käsityksiä, mutta niillä ei ole kristillisen opin kannalta mitään merkitystä. Useimmiten kysymys on aikanaan kielletyistä ja siitä johtuen kätketyistä teksteistä. Tällainen on myös Juudaksen evankeliumi, jonka kirkkoisät tunsivat ja tuomitsivat. Samoin teki alkukirkko.



Kuvassa näkymä Huittisten hautausmaalta Pyhäinpäivänä 2004.




Takaisin alkuun



 
Edelliselle sivulle