Sisällys 

Äitienpäivänä 2019

Lucia-neito 2015

Juhannus 2014

Äitienpäivänä 2014

Linnan juhlat 2013

Juhannus

Äitienpäivänä

Äitini Saima Sofia

Linnan juhlat 2011

Kaikki kynttilät eivät ole turvallisia

 

Juhla- ja merkkipäivät

dessaa

 

Äitienpäivänä 2019

Äitienpäivä, toukokuun toinen sunnuntai, on perhekeskeinen juhla. Ruusut ja aamukahvi kannetaan äidille sänkyyn

Äitienpäivän idea on alunperin tullut Amerikasta. Länsivirginialainen Ann Jarvis (1864-1948) järjesti vuonna 1907 muistotilaisuuden kaksi vuotta aiemmin toukokuussa kuolleen äitinsä kunniaksi ja alkoi myös ajaa yleisen äitienpäivän asiaa. Yhdysvaltain presidentti Wilson julisti äitienpäivästä kansallisen juhlapäivän vuonna 1914. Nykyisin äitienpäivää vietetään kymmenissä maissa ympäri maailman. Suomessa äitienpäivä vakiintui toukokuun toiseksi sunnuntaiksi 1920-luvun lopulla, ja siitä tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1947.

Aamiainen vuoteeseen

Perinteisen tavan mukaan suomalaisäiti on herännyt äitienpäivänä aamutuimaan keittiössä kolistelevan rakkaan perheensä puuhasteluihin. Sen jälkeen merkkipäivän sankaritar on teeskennellyt nukkuvaa aina siihen asti, kun muu perhe on hiipinyt herättämään hänet aamiaistarjotin mukanaan. Myöhempään ohjelmaan on kuulunut lounas ja mahdollisesti vierailu isovanhempien luona. Myös edesmenneitä äitejä ja isoäitejä on muistettu vierailemalla näiden haudoilla.

Äitienpäivästä kasvoi varsin nopeasti Suomessakin viralliseksi juhlapäiväksi. 1942 kaikille Suomen äideille myönnettiin vapaudenristi. Vuodesta 1946 lähtien ansioituneille äideille ryhdyttiin jakamaan Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitaleja.

Kun siitä 1947 tuli vielä virallinen liputuspäivä, äitien juhlapäivästä oli tullut perheiden ja kotien hyväksymä yhteinen juhlapäivä. Viimeisin juhlaa koskeva muutos astui voimaan 1993 jolloin ansioituneiden äitien muistaminen siirtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja ministeriön järjestämään äitienpäiväjuhlaan valtioneuvoston juhlahuoneistoon.

Onni Löytyy Arjesta

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistui valtakunnalliseen äitienpäiväjuhlaan sunnuntaina 12. toukokuuta 2019 Valkoisessa Salissa. Juhlassa luovutettiin tasavallan presidentin myöntämät kunniamerkit 35 kasvattajana ansioituneelle äidille.

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalit kultaristein luovutettiin äideille, jotka ovat luoneet ympärilleen kannustavan ja turvallisen kasvuilmapiirin. Palkittuja yhdistää vahva yhteiskunnallinen aktiivisuus sekä vapaaehtoistyö lasten ja nuorten parissa.

Palkittavien joukossa oli suurperheiden äitejä, yksinhuoltajia, sijais-, adoptio- ja tukivanhempia sekä erityislasten äitejä. Biologisten lastensa lisäksi palkitut ovat osallistuneet lastenlasten, lastenlastenlasten ja sijaislasten kasvattamiseen. Järjestöjen, yhdistysten ja urheiluseurojen sekä yhteiskunnallisen aktiivisuutensa kautta he ovat tukeneet monen lapsen ja nuoren elämää myös oman perhepiirinsä ulkopuolella.

Valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa kuultiin puheita ja musiikkiesityksiä. Juhlan jälkeen presidentti Niinistö osallistui kahvitilaisuuteen yhdessä palkittujen äitien kanssa.
Palkittujen äitien pienoiselämänkerrat (PDF)

Palkittavien äitien nimet 2019.

Kunniamerkin saavat:

Ahvenanmaa
Eriksson, Gunnel Anne-Maj, Hammarland

Etelä-Suomi
Hartikainen, Pirjo Hannele, Espoo
Heikkinen, Sanna Tellervo, Orimattila
Hjelt, Helena, Helsingfors
Kiviranta, Miia Matilda, Hyvinkää
Kujansuu, Laila Elina, Loppi
Kärkkäinen, Maire Anneli, Vantaa
Lovén, Mari Susanna, Siuntio
Nieminen, Sirkka Sinikka, Padasjoki
Nordberg, Helena Valborg, Lappträsk
Palmu, Miia Marjaana, Hausjärvi
Somervuori, Mervi Elisabet, Kirkkonummi
Vendelin, Raili Marja, Karkkila
Välimäki, Ulla Maija, Helsinki

Itä-Suomi
Kosunen, Rauni Maria, Heinävesi
Penttonen, Aino Annikki, Keitele
Suhonen, Hilkka Orvokki, Leppävirta
Vänttinen, Leena Annikki, Varkaus

Lappi
Heikkilä, Riitta Helena, Kolari
Näkkäläjärvi, Riitta Anneli, Inari

Lounais-Suomi
Hietaoja, Seija Eliisa, Kankaanpää
Levonen, Eila Hagar, Kankaanpää
Ollula, Sinikka Liisa, Huittinen
Piiroinen, Anne-Kristina, Naantali
Vallenius, Ulla Liisa, Somero

Länsi- ja Sisä-Suomi
Järvelin, Else Kaarin Anneli, Tampere
Katajamäki, Paula Katarina, Mänttä-Vilppula
Keskinen, Leena Maria, Sastamala
Lähdesmäki, Elina Kyllikki, Kauhajoki
Majsjö, Bawmar, Korsnäs
Mortensen, Aune Raija-Liisa, Halsua
Salomäki, Lahja Inkeri, Lapua

Pohjois-Suomi
Hyväri, Irja Emilia, Raahe
Keränen, Arja Leena Tuulikki, Sievi
Niemelä, Helinä Anneli, Haapavesi

Palkitut äidit ryhmäkuvassa presidentti Niinistön kanssa. Kuva: MLL/Samuli Miettinen

Tänä vuonna 2019 kunniamerkin saajina on suurperheiden äitejä, yksinhuoltajia, sijais-, adoptio- ja tukivanhempia sekä erityislasten äitejä. He ovat aktiivisesti mukana myös yhteiskunnallisessa ja vapaaehtoistoiminassa ja sitä kautta tukevat lapsia ja nuoria laajemminkin. Suurin osa palkittavista äideistä on syntynyt 1950-luvulla. Joukossa on myös useita 1970-luvulla syntyneitä.

Tunnustus työstä kasvattajana

Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein voidaan myöntää äidille, joka on ansioitunut lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, kantanut yhteisvastuuta sekä tukenut perhe-elämää ja vanhemmuutta. Kunniamerkkejä pyritään myöntämään niin ansiotyössä käyville, yksinhuoltajille kuin maaseudun emännille. Lisäksi huomioidaan eri vähemmistöryhmien, kuten romanien ja saamelaisten edustajia. Lasten lukumäärä ei ole määräävä peruste palkitsemiselle. Biologisten äitien lisäksi myös adoptioäitejä ja sijaisäitejä voidaan esittää palkittaviksi. Ehdokkaiden alaikäraja on 40 vuotta.

Kunnat, seurakunnat, yhdistykset ja muut yhteisöt sekä omat lapset ja lastenlapset voivat ehdottaa palkittavia äitejä aluehallintovirastoille. Aluehallintovirastojen ehdotuksesta sosiaali- ja terveysministeriö esittää vuosittain kunniamerkin saajia ritarikunnille. Ritarikuntien hallitus myönsi ensimmäisen kerran äideille kunniamerkkejä vuonna 1946.


Takaisin alkuun

 





 

Lucia-neito 2015 kandidaatit

KUVA KOKO 300 x 150

Suomen Lucia on valittu jo yli 60 vuoden ajan. Luciakeräys, ja samalla Suomen Lucian äänestys, alkoi 25.10. ja päättyy 25.11.2015. Luciakeräys jatkuu aina tammikuun loppuun asti.

Pyhä Lucia oli neitsyt, joka surmattiin uskonvainoissa Sisilian Syrakusassa vuonna 304 jKr. Hän oli suosituimpia kristittyjen varhaisimmista marttyyreista ja hänellä oli runsaasti palvojia jo 300-luvun lopussa.
Pyhää Luciaa on rukoiltu avuksi erityisesti kaulan kasvaimissa sekä sokeudessa ja silmätaudeissa. Lucia-neito tunnetaan myös suomalaisessa kansanperinteessä.

Lucia-neito

Sisiliassa varhaiskirkon aikaan elänyt Pyhä Lucia tuli Suomessa tunnetuksi viimeistään 1300-luvulla. Silmänsä uhrannut marttyyrineitsyt on Pohjoismaissa kuviteltu tuomassa valoa vuoden pimeimpään aikaan. Kynttilähiuksisen Lucian valinta ja kulkue on uusinta kansanperinnettämme.

Lue lisää Folkhälsanin sivulta

Sonja Lehto on vuoden 2015 Lucia-neito. Lue lisää.

 

LÄHDE: Folkhälsan

Takaisin alkuun

 

Katso myös


 


 

 

 

Juhannus 2014

Juhannus on keskikesän juhla, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä. Juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. kesäkuuta, mutta Suomessa juhannusta vietetään 20. ja 26. päivän väliin sattuvana lauantaina, jota on vietetty kyseisenä ajankohtana vuodesta 1955 lähtien. Juhannus tarkoittaa keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla. Vuonna 2014 juhannusta vietetään 21.6. Pohjoisessa juhannus on valon juhla, jolloin keskikesä on kauneimmillaan.

Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan muistopäivänä, mistä tulee nimi juhannus.
Juhannusaatto ei ole virallinen pyhäpäivä, mutta useissa työpaikoissa se on myös vapaapäivä. Juhannusaattona kaupat ovat yleensä auki kahteentoista asti päivällä. Kesäpäivänseisauksena napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan. Suomessa juhannus on virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan.
Juhannuksena on uskottu pahojen henkien ja kummitusten tulevan esiin ja liikkuvan maan päällä. Tärkeänä osana suomalaiseen juhannukseen kuuluu juhannussauna, juhannuskokko ja juhannustanssit. Suomessa juhannusta on usein tapana viettää kesämökillä.

Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.

Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut tärkeä kansanomainen merkkipäivä. Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna, juhannuskokko ja juhannustanssit. Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan. Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.
Muihin Pohjoismaihin liittyen Lounais-Suomessa on puhuttu mittumaarista ruotsin kielen sanan midsommar eli keskikesä mukaan. Esikristillisenä aikana juhannusta vietettiin Suomessa Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi.

Juhannuskokko

Juhannuskokon alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla.
Juhannuskokon poltto levisi 1800-luvun loppuun mennessä ympäri Suomea, mutta osassa Pohjanmaata juhannuskokon poltto ei oli vieläkään kovin yleistä. Juhannuskokko on hyvin vanha perinne, joka on tunnettu itämeren lähialueilla. Kokkojen polttamistapa vaihtelee alueittain. Karjalassa on poltettu useita kokkoja rannan suuntaisena ketjuna, jossa keskimmäisenä on suurin kokko, jota kutsutaan Ukko-kokoksi.


Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.

Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja, joka koristellaan lehdin ja kukin. Salkojen on ajateltu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.

Juhannuskoivu

Juhannuskoivut ovat kokonaisia koivuja, jotka ovat laitettu koristeeksi pihalle. Juhannuskoivut ovat yleensä nuoria koivuja, jotka on tapana hakea juhannusaattona metsästä.

Juhannustaika

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja. Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla lakeisesta sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä vihdalla. Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.

Lyhyt juhannusyö on vanhan kansan mukaan enteiden ja taikojen yö. Enteet ja taiat liittyivät tulevan sadon ennustamiseen ja lemmen nostamiseen. Arkistolähteet kertovat, miten puolison saanti voitiin varmistaa juuri juhannusaattona:

Juhannusiltana nukkumaan mennessä käännettiin vasemman jalan sukka nurin, ja sen kantapäähän pantiin viiden pennin raha. Sukka vedettiin vasempaan jalkaan. Sen jälkeen ei saanut enää mitään puhua. Unessa näki tulevan sulhasensa (Ruovesi). Juhannusyönä piti mennä nukkumaan kupariraha pään alla. Aamulla noustua oli sen niminen mies, joka ensiksi tuli vastaan, asianomaisen tuleva puoliso (Valtimo)

Juhannusaattona piti ottaa 13 erilaista kukkaa, panna ne tyynyn alle. Unessa tulee sulhanen katsomaan (Hauho). Kun juhannusyönä asettaa vastakkain kaksi peiliä, niin kun toiseen peiliin katsoo, näkee toisessa sulhasensa. (Sääksmäki 1887). Kun pudottaa yhdeksän silmäneulaa juhannusyönä lähteeseen kultaisen sormuksen läpi, niin näkee lähteen kalvossa morsiamensa (Koskenpää 1923).

Juhannusyönä mentiin katolle. Mitä näki, se tapahtuu. Tytön helmaan saattoi tulla avaimet, silloin se tiesi sitä, että pääsi talon emännäksi; tai lapsi, jolloin kävi huonosti; tai myös ryssä, jolloin joutui ryssän kanssa naimisiin (Mäntyharju 1935). Juhannusta vasten yöllä, kun pestyissä vaatteissa nukkuu yön ja virsikirja pään alla, niin näkee yöllä sulhasensa (Kiuruvesi). Juhannusyönä lakaistiin alastomana kaivon ympärys vastapäivään ja katsottiin sitten kaivoon. Siellä nähtiin sulhanen (Pomarkku).

Takaisin alkuun

 




 

Äitienpäivänä 2014

Äitienpäivä, toukokuun toinen sunnuntai, on perhekeskeinen juhla. Ruusut ja aamukahvi kannetaan äidille sänkyyn

Äitienpäivän idea on alunperin tullut Amerikasta. Länsivirginialainen Ann Jarvis (1864-1948) järjesti vuonna 1907 muistotilaisuuden kaksi vuotta aiemmin toukokuussa kuolleen äitinsä kunniaksi ja alkoi myös ajaa yleisen äitienpäivän asiaa. Yhdysvaltain presidentti Wilson julisti äitienpäivästä kansallisen juhlapäivän vuonna 1914. Nykyisin äitienpäivää vietetään kymmenissä maissa ympäri maailman. Suomessa äitienpäivä vakiintui toukokuun toiseksi sunnuntaiksi 1920-luvun lopulla, ja siitä tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1947.

Aamiainen vuoteeseen

Perinteisen tavan mukaan suomalaisäiti on herännyt äitienpäivänä aamutuimaan keittiössä kolistelevan rakkaan perheensä puuhasteluihin. Sen jälkeen merkkipäivän sankaritar on teeskennellyt nukkuvaa aina siihen asti, kun muu perhe on hiipinyt herättämään hänet aamiaistarjotin mukanaan. Myöhempään ohjelmaan on kuulunut lounas ja mahdollisesti vierailu isovanhempien luona. Myös edesmenneitä äitejä ja isoäitejä on muistettu vierailemalla näiden haudoilla.

Äitienpäivästä kasvoi varsin nopeasti Suomessakin viralliseksi juhlapäiväksi. 1942 kaikille Suomen äideille myönnettiin vapaudenristi. Vuodesta 1946 lähtien ansioituneille äideille ryhdyttiin jakamaan Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitaleja.

Kun siitä 1947 tuli vielä virallinen liputuspäivä, äitien juhlapäivästä oli tullut perheiden ja kotien hyväksymä yhteinen juhlapäivä. Viimeisin juhlaa koskeva muutos astui voimaan 1993 jolloin ansioituneiden äitien muistaminen siirtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja ministeriön järjestämään äitienpäiväjuhlaan valtioneuvoston juhlahuoneistoon.

Onni Löytyy Arjesta

Tasavallan Presidentti myönsi tänä vuonna 2014 35 äidille Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Palkittavat äidit omaisineen osallistuvat Säätytalolla pidettävään äitienpäiväjuhlan, jonka järjesti Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Palkittavien äitien nimet 2014.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kunnioittivat juhlaa läsnäolollaan. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen esitti juhlassa valtiovallan tervehdyksen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland piti juhlapuheen.

Mirjam Kallandin juhlapuhe äitienpäiväjuhlassa

Ministeri Huovisen puhe äitienpäiväjuhlassa.

Tunnustus työstä kasvattajana

Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein voidaan myöntää äidille, joka on ansioitunut lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, kantanut yhteisvastuuta sekä tukenut perhe-elämää ja vanhemmuutta. Kunniamerkkejä pyritään myöntämään niin ansiotyössä käyville, yksinhuoltajille kuin maaseudun emännille. Lisäksi huomioidaan eri vähemmistöryhmien, kuten romanien ja saamelaisten edustajia. Lasten lukumäärä ei ole määräävä peruste palkitsemiselle. Biologisten äitien lisäksi myös adoptioäitejä ja sijaisäitejä voidaan esittää palkittaviksi. Ehdokkaiden alaikäraja on 40 vuotta.

Kunnat, seurakunnat, yhdistykset ja muut yhteisöt sekä omat lapset ja lastenlapset voivat ehdottaa palkittavia äitejä aluehallintovirastoille. Aluehallintovirastojen ehdotuksesta sosiaali- ja terveysministeriö esittää vuosittain kunniamerkin saajia ritarikunnille. Ritarikuntien hallitus myönsi ensimmäisen kerran äideille kunniamerkkejä vuonna 1946.

Palkittavien äitien nimet 2014.


Takaisin alkuun

 





 

Linnan juhlat 2013

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto Tampereella 6.12.2013

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto

Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto Tampere-talolta. Klikkaa kuvia ja katso videot.






Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio isännöivät Tampere-talolla itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja juhlakonserttia.

TV1:n lähetyksessä nähtiin kutsuvieraiden saapuminen ja kättely, juhlakonsertti sekä tunnelmia paikan päältä haastatteluineen. Juhlakonsertti oli matka suomalaiseen mielenmaisemaan musiikin ja kirjallisuuden siivin.

Lähetyksen selostivat Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen, muotiasiantuntijana oli Jaakko Selin.

 

Linnan juhlat 2013 »

 

Takaisin alkuun

 

Ensimmäisenä presidenttiparia tervehti Vihtori Siivo Kankaanpäästä. Hän täytti elokuun 16. päivänä vuonna 2013 100 vuotta.

Lue myös Vihtori Siivon elämän tarinaa >>




 

Juhannus


Juhannus on keskikesän juhla, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä. Juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. kesäkuuta, mutta Suomessa juhannusta vietetään 20. ja 26. päivän väliin sattuvana lauantaina, jota on vietetty kyseisenä ajankohtana vuodesta 1955 lähtien. Juhannus tarkoittaa keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla. Vuonna 2014 juhannusta vietetään 21.6. Pohjoisessa juhannus on valon juhla, jolloin keskikesä on kauneimmillaan.


Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan muistopäivänä, mistä tulee nimi juhannus.
Juhannusaatto ei ole virallinen pyhäpäivä, mutta useissa työpaikoissa se on myös vapaapäivä. Juhannusaattona kaupat ovat yleensä auki kahteentoista asti päivällä. Kesäpäivänseisauksena napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan. Suomessa juhannus on virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan.
Juhannuksena on uskottu pahojen henkien ja kummitusten tulevan esiin ja liikkuvan maan päällä. Tärkeänä osana suomalaiseen juhannukseen kuuluu juhannussauna, juhannuskokko ja juhannustanssit. Suomessa juhannusta on usein tapana viettää kesämökillä.

Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.

Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut tärkeä kansanomainen merkkipäivä. Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna, juhannuskokko ja juhannustanssit. Suomessa juhannus on myös virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan koko juhannusyön ajan. Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.
Muihin Pohjoismaihin liittyen Lounais-Suomessa on puhuttu mittumaarista ruotsin kielen sanan midsommar eli keskikesä mukaan. Esikristillisenä aikana juhannusta vietettiin Suomessa Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi.

Juhannuskokko

Juhannuskokon alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla.
Juhannuskokon poltto levisi 1800-luvun loppuun mennessä ympäri Suomea, mutta osassa Pohjanmaata juhannuskokon poltto ei oli vieläkään kovin yleistä. Juhannuskokko on hyvin vanha perinne, joka on tunnettu itämeren lähialueilla. Kokkojen polttamistapa vaihtelee alueittain. Karjalassa on poltettu useita kokkoja rannan suuntaisena ketjuna, jossa keskimmäisenä on suurin kokko, jota kutsutaan Ukko-kokoksi.


Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.

Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja, joka koristellaan lehdin ja kukin. Salkojen on ajateltu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.

Juhannuskoivu

Juhannuskoivut ovat kokonaisia koivuja, jotka ovat laitettu koristeeksi pihalle. Juhannuskoivut ovat yleensä nuoria koivuja, jotka on tapana hakea juhannusaattona metsästä.

Juhannustaika

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja. Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla lakeisesta sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä vihdalla. Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.

Lyhyt juhannusyö on vanhan kansan mukaan enteiden ja taikojen yö. Enteet ja taiat liittyivät tulevan sadon ennustamiseen ja lemmen nostamiseen. Arkistolähteet kertovat, miten puolison saanti voitiin varmistaa juuri juhannusaattona:

Juhannusiltana nukkumaan mennessä käännettiin vasemman jalan sukka nurin, ja sen kantapäähän pantiin viiden pennin raha. Sukka vedettiin vasempaan jalkaan. Sen jälkeen ei saanut enää mitään puhua. Unessa näki tulevan sulhasensa (Ruovesi). Juhannusyönä piti mennä nukkumaan kupariraha pään alla. Aamulla noustua oli sen niminen mies, joka ensiksi tuli vastaan, asianomaisen tuleva puoliso (Valtimo)

Juhannusaattona piti ottaa 13 erilaista kukkaa, panna ne tyynyn alle. Unessa tulee sulhanen katsomaan (Hauho). Kun juhannusyönä asettaa vastakkain kaksi peiliä, niin kun toiseen peiliin katsoo, näkee toisessa sulhasensa. (Sääksmäki 1887). Kun pudottaa yhdeksän silmäneulaa juhannusyönä lähteeseen kultaisen sormuksen läpi, niin näkee lähteen kalvossa morsiamensa (Koskenpää 1923).

Juhannusyönä mentiin katolle. Mitä näki, se tapahtuu. Tytön helmaan saattoi tulla avaimet, silloin se tiesi sitä, että pääsi talon emännäksi; tai lapsi, jolloin kävi huonosti; tai myös ryssä, jolloin joutui ryssän kanssa naimisiin (Mäntyharju 1935). Juhannusta vasten yöllä, kun pestyissä vaatteissa nukkuu yön ja virsikirja pään alla, niin näkee yöllä sulhasensa (Kiuruvesi). Juhannusyönä lakaistiin alastomana kaivon ympärys vastapäivään ja katsottiin sitten kaivoon. Siellä nähtiin sulhanen (Pomarkku).



 

Takaisin alkuun

 




 

Linnan juhlat 2011

 

Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi järjestivät perinteisen itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton Presidentinlinnassa tiistaina 6. joulukuuta 2011. Vastaanoton teemana oli ”Tasa-arvon ja yhteistyön Suomi – vastuu Suomesta, vastuu maailmasta”.
Lue lisää »

Tarja Halonen emännöi viimeisen kerran Linnan juhlia.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto. Katso koko lähetys YLE Areenasta.

Tasavallan presidentin tervehdys ulkosuomalaisille yhteisöille 6.12.2011

Lue lisää YLEn sivuilta.

Lähde: YLE verkkosivut

 

Takaisin alkuun

 

Kolme presidenttiparia.

Vie hiiri kuvan päälle



 

Kaikki kynttilät eivät ole turvallisia

 

Kynttiän elävä liekki samalla piristää ja rauhoittaa mieltä. Kynttilöitä poltetaan tunnelman luojana ympäri vuoden, mutta varsinkin nyt joulun lähestyessä kauppojen hyllyt pursuavat toinen toistaan kauniimpia ja värikkäämpiä kynttilöitä ja lyhtyjä. Kaikki eivät ole turvallisia, ja usein halpa on vaarallisen synonyymi.

Kynttilät ja sähköiset jouluvalot tuovat juhlan tunnelmaa koteihin, ikkunoille ja pihamaille. Valot myös piristävät ja tuovat vireyttä ihmisille vuoden pimeimpään aikaan. Valojen turvallisuus on joulun juhlijoiden kannalta tärkeää, jotta juhlatunnelma säilyy läpi juhla-ajan ja tulipaloilta sekä vahingoilta vältytään.

Käyttäjä itse voi vaikuttaa jouluvalaistuksen turvallisuuteen. Mutta ovatko kaikki tuotteet turvallisia? Mitä alkusammutusvälineitä kodeissa tarvitaan? Miten kemikaalit ja joulu liittyvät yhteen? Entä miten talven valaistus näkyy sähkölaskussani? Lue lisää Turvallisuus-ja kemikaaliviraston sivuilta ...

Perinteiset, tukevat marmorikynttilät ovat turvallisimpia, kunhan kynttilää poltetaan syttymättömällä tukevalla alustalla

- Sillä, millaisen kynttilän ostaa, on merkitystä. Kynttiläpalojen määrä on lisääntynyt halpojen koristekynttilöiden ja kelluvien kynttilöiden myötä.

Viime vuosien muotikoristeet, laseihin valetut geelikynttilät, eivät saa palotarkastukselta hyväksyntää.

- Esimerkiksi shamppanjalasiin valettu geelikynttilä ei ole Kuluttajaviraston suosituksen mukainen. Palotila ei ole riittävä kynttilälle, joka saattaa palamisilman puutteessa roihahtaa.
Tuli tarvitsee tilaa.

Kynttilää ei saa polttaa verhojen lähellä tai himmelin alla.

- Jokaisella kynttilällä on omat suojaetäisyydet, ja valmistaja määrittelee miten kynttilää voi turvallisesti polttaa. Lähtökohtaisesti voisi sanoa, että kun kynttilä palaa valvotusti ja sillä on sivuillaan vapaata tilaa puoli metriä ja yläpuolella metri, ollaan turvallisella alueella.

Moni tekee kauniita kynttiläasetelmia asettelemalla useampia kynttilöitä vierekkäin lautaselle.

- Jos kynttilöitä on paljon lähekkäin lähes kiinni toisissaan, syntyvä lämpö voi aiheuttaa roihuavan liekin. Pöydällä ei saisi olla mitään herkästi syttyvää.

Kynttilän alle laitetaan palamaton alusta.

- Ideaali alusta suojaa myös alapuolta. Jo sentti koristehiekkaa kynttilän alla riittäisi suojaamaan kynttiläastian alla olevaa pintaa lämpövaikutukselta..

Palomiehen varsinainen talvipainajainen on ulkotuli. Usein se roihuaa lumipenkan sijaan parvekkeella, pahimmillaan muovisen parvekepöydän päällä.

- Ulkotulia ja hautalyhtyjä poltetaan valitettavan usein muovisten kalusteiden päällä. Kynttilä palaa läpi pöydästä ja sytyttää sen palamaan. Palomiehelle on melkoinen urakka kiivetä parvekkeelle roihua sammuttamaan.

Palavaa kynttilää ei saa jättää ilman valvontaa.

Lähde: TUKES

Aarno Korpela

 

Takaisin alkuun

 

Kynttilöiden turvallisuusohje uusittiin

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) vaatii muun muassa että

- Kynttilä ei saa kaatua tasolla, jonka kaltevuus on kymmenen astetta.

- Lämpökynttilöiden liekinkorkeus ei saa olla yli 30 mm.

- Kynttilöiden sydänlanka ei saa hehkua yli 20 s sammuttamisen jälkeen.

- Kynttilälyhdyt on suunniteltava ja valmistettava siten, että lyhdyn syttymisriski on minimoitu esimerkiksi materiaalivalinnoilla.

- Kakkukynttilät eivät saa poltettaessa valuttaa massaa.




 

Äitienpäivänä 2012

 

Äitienpäivä, toukokuun toinen sunnuntai, on perhekeskeinen juhla. Ruusut ja aamukahvi kannetaan äidille sänkyyn.

Äitienpäivän idea on alunperin tullut Amerikasta. Länsivirginialainen Ann Jarvis (1864-1948) järjesti vuonna 1907 muistotilaisuuden kaksi vuotta aiemmin toukokuussa kuolleen äitinsä kunniaksi ja alkoi myös ajaa yleisen äitienpäivän asiaa. Yhdysvaltain presidentti Wilson julisti äitienpäivästä kansallisen juhlapäivän vuonna 1914. Nykyisin äitienpäivää vietetään kymmenissä maissa ympäri maailman. Suomessa äitienpäivä vakiintui toukokuun toiseksi sunnuntaiksi 1920-luvun lopulla, ja siitä tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1947.

Aamiainen vuoteeseen

Perinteisen tavan mukaan suomalaisäiti on herännyt äitienpäivänä aamutuimaan keittiössä kolistelevan rakkaan perheensä puuhasteluihin. Sen jälkeen merkkipäivän sankaritar on teeskennellyt nukkuvaa aina siihen asti, kun muu perhe on hiipinyt herättämään hänet aamiaistarjotin mukanaan. Myöhempään ohjelmaan on kuulunut lounas ja mahdollisesti vierailu isovanhempien luona. Myös edesmenneitä äitejä ja isoäitejä on muistettu vierailemalla näiden haudoilla.

Äitienpäivästä kasvoi varsin nopeasti Suomessakin viralliseksi juhlapäiväksi. 1942 kaikille Suomen äideille myönnettiin vapaudenristi. Vuodesta 1946 lähtien ansioituneille äideille ryhdyttiin jakamaan Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitaleja.

Kun siitä 1947 tuli vielä virallinen liputuspäivä, äitien juhlapäivästä oli tullut perheiden ja kotien hyväksymä yhteinen juhlapäivä. Viimeisin juhlaa koskeva muutos astui voimaan 1993 jolloin ansioituneiden äitien muistaminen siirtyi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja ministeriön järjestämään äitienpäiväjuhlaan valtioneuvoston juhlahuoneistoon.

Onni Löytyy Arjesta

Tasavallan Presidentti on myöntänyt tänä vuonna 33 äidille Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Kunniamerkit luovutetaan äideille äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla Helsingissä.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kunnioittavat juhlaa läsnäolollaan. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson esittää juhlassa valtiovallan tervehdyksen. Juhlapuheen pitää Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja Olli Simell .

Tunnustus työstä kasvattajana

Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein voidaan myöntää äidille, joka on ansioitunut lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, kantanut yhteisvastuuta sekä tukenut perhe-elämää ja vanhemmuutta. Kunniamerkkejä pyritään myöntämään niin ansiotyössä käyville, yksinhuoltajille kuin maaseudun emännille. Lisäksi huomioidaan eri vähemmistöryhmien, kuten romanien ja saamelaisten edustajia. Lasten lukumäärä ei ole määräävä peruste palkitsemiselle. Biologisten äitien lisäksi myös adoptioäitejä ja sijaisäitejä voidaan esittää palkittaviksi. Ehdokkaiden alaikäraja on 40 vuotta.

Kunnat, seurakunnat, yhdistykset ja muut yhteisöt sekä omat lapset ja lastenlapset voivat ehdottaa palkittavia äitejä aluehallintovirastoille. Aluehallintovirastojen ehdotuksesta sosiaali- ja terveysministeriö esittää vuosittain kunniamerkin saajia ritarikunnille. Ritarikuntien hallitus myönsi ensimmäisen kerran äideille kunniamerkkejä vuonna 1946.

Lue palkittavien äitien lyhyet elämänkerrat.

Takaisin alkuun

 



 

Äitienpäivänä Mummani Saima Sofia

 

Mun lapsuuteni tärkiä ihiminen oli äireen äitee elikkä Juonojan mumma. Mumma oli oikeen vanhan kansan ihiminen. Laiha ja pieni. Justihin sellaanen kuivansitkiä sorat nähäny nainen, jok`on joutunu lujaa teköhön töitä, jott`on leskeksi jäätyänsä saanu viis mukulaansa kunnialla mailmalle.

Mummall` oli harmaa pitkä tukka. Sen se piti hiirenhännän vahavuusella piiskalla, joka kierrettihin niskahan nutturalle. Arkena sill`oli yllänsä ruskiankirijava tanttu, jonka päälle pujettihin suojaksi ruurullinen, taskunsuista ja helemasta kirijaaltu kokoessu.


Pyhääsin mumma puki yllensä sammalehenviheriän tantun ja sen päälle mustasta viheriänsävyyseksi vierynehen kiiltäväkankahisen puolikaarin. Siinäki oli jotaki kirijaalua. S`oli mum` mielestäni hieno!


Jos ihimisten ilimoolle lähärettihin, niin sitä varte sill` oli musta pitkätakki ja musta huivi, joka solomuttihin tivihisti leuan alle.


Se leuka oli sellaanen vanhan ihimisen väkäleuka, ku suusta puuttuu hampahia. Poskipäät oli punaasenkirijavat katkennehista verisuonista ja ahavootumisesta. Silimät oli ystävälliset ja lempiät. Niiren alla oli mukulan turvallista leikkiä.


Mumman käret oli suonikkahat. Palijo työtä tehenehen ihimisen käret. Niillä käsillä se keräs mettästä rioja polttopuiksi, niillä se ruokkii kanat ja pari nupopäätä, jokka sill` oli navetas. Ja kaikkista jännintä, mitä mumma käsillänsä osas teherä, oli keitettyjen pernojen kuoriminen. Se otti palijahin käsin kuuman pernan kattilasta ja kouransilimäsnänsä plutkahutti siitä kuoret pois. Kenenkää muun en oo nähäny sillä lailla kuorivan pernoja.


Mummahan liittyvä haju on kamfäärttintipat. Niitä mumma käytti lääkkehenä milloon mihinkäki vaivahan. Muutama tippa sokurinpalahan ja kielen päälle sulamahan. Toki mumman kaapista läytyy muutaki troppia niin ku anistippoja ja Hota-puluveria.


Sunnuntaisin mumma kuunteli rariosta jumalanpalaveluksen ja veisas ohkaasella äänellänsä virsiä vihiriäkantisesta Siionin kantelehestansa..


Mumma mulle näytti, mistä löytyy mettämansikat ja mihinä kasvaa kieloja. Sen kans kulukies ei mettäkää tuntunu niin pelijättävältä paikalta.


Kerrav` viikos mumman kans pääsi sellaasehen paikkahan, mihinkä ei kotua koskaa viety. Nimittäin kauppa-autohon. Se vasta oli mukulan mielestä jännittävä paikka! Em` muista, ostettihinko sieltä ikänä mitää murua - niinku mumma karamälliä sanoo - mutta sem` muistan, jotta sieltä mumma osti mailman parasta limppua. Sitäkää ei saanu muolla ku mumman työnä.

Palijo enemmänki m`olsin viettäny aikaa mumman työnä, mutta se rupes olohon jo iällä eikä enää jaksanu kersaan kans. Mutta palijo on hyviä muistoja jääny mielehen mummasta ja varsinki kesistä mumman työnä Kiikerinkyläs.

Anne Saari 27.9.2006

Takaisin alkuun

 

Tällä sivulla Anne Saari kirjoittaa mummastaan Saima Sofiasta.

Kuva on mummoni äidistä Johanna Korpelasta, joka syntyi 1800-luvun puolivälin paikkeilla.

Aarno Korpela