Edelliselle sivulle
 

Sisällys 

Arkkipiispa Kari Mäkinen: Paavalin näköinen kirkko

Yhteisvastuukeräys 2013

Pääsiäisen aika kirkkovuodessa

Yhteisvastuukeräys

Kirkko



Paavalin näköinen kirkko

Arkkipiispa: Paavalin näköinen kirkko – Kirkolliskokouksen avauspuhe 3.11. 2015

Julkaisemme Arkkipiispa Kari Mäkisen puheen kokonaisuudessaan.

  Arkkipiispa Kari Mäkinen

Kuva: evl. kirkon sivulta

Arvoisat kirkolliskokousedustajat, ärade kyrkomötesombud

Kansakoulun kartasta muistan katkoviivat itäisen Välimeren alueella. Ne kuvasivat apostoli Paavalin matkoja. Nyt Turun torilla vastaani kävelee miehiä, joitten arvelen kulkeneen vastaavia reittejä, henkensä kaupalla. He kuuluvat niihin n. 60 miljoonaan tämän hetken maailmassa, jotka ovat elämänsä säilyttääkseen joutuneet lähtemään kodeistaan. Näistä n. 20 miljoonaa on jättänyt kotimaansa, osa hakenut turvaa Euroopasta, parikymmentä tuhatta, koko määrään nähden pieni pisara, myös Suomesta. Kyse ei kuitenkaan ole vain luvuista. Se mitä vielä keväällä päivittelimme etäältä, kävelee nyt vastaani Turun torilla. Numeroilla on ihmisen kasvot.

Muutos on tapahtunut nopeasti.

Vastaanottojärjestelmä ja siinä työskentelevät ihmiset ovat toimineet kovan paineen alla. Heiltä kysytään paljon kärsivällisyyttä ja paljon inhimillisyyttä. Hienoa on ollut havaita, miten laajaa on ollut myönteinen tuki ja valmius. Monet seurakunnat ja vapaaehtoiset ovat tarttuneet nopeasti ja kiitettävästi toimeen. On oltu luovia ja kekseliäitä, on lähdetty ihmisen kokoisesta auttamisesta liikkeelle. Seurakuntia tarvitaan jatkossakin. Tarvitaan perustarpeita, kattoa pään päälle, lämmintä vaatetta ruokaa ja inhimillistä kanssakäymistä. Tarvitaan myös paljon tukea tätä työtä tekeville, niin ammattilaisille kuin vapaaehtoisillekin.

Tilanteesta puhutaan Euroopan tai Suomen pakolaiskriisinä. Minusta se on harhaanjohtavaa. Kriisi ei ole täällä, ei Suomessa eikä Euroopassa. Kriisi on siellä, mistä ihmiset ovat joutuneet lähtemään. Tänne tulee ihmisiä kriisin keskeltä ja oman elämänsä kriisissä, takana pelkoa, toivottomuutta ja kertomuksia, jotka ovat surullisia ja uskomattomia. Siihen nähden on kohtuutonta puhua kriisistä täällä, ja siten tehdä turvaa hakevista kriisin aiheuttajia.

Mielellään ajattelisi, että tämä on ohimenevä häiriötila, vähän kuin tavallista rajumpi syysmyrsky. Hoidetaan kuntoon, otetaan hallintaan, rauhoitellaan ja palataan entiseen arkeen. Se ei ole realistista. Konfliktit, väkivalta ja ympäristökriisit jatkuvat ja vaikeutuvat, etenkin Lähi-Idässä ja Afrikassa. Ne, jotka voivat, lähtevät etsimään turvallisempaa elinpaikkaa. On kyse pakon edessä tapahtuvasta ihmisten vaelluksesta yli kansallisvaltioiden rajojen. Euroopan tai Suomen rajojen sulkeminen ei liikettä pysäytä; se vain kasvattaa laittomia ja epäinhimillisempiä väyliä. Tärkeämpää on nyt luoda turvallisia ja laillisia reittejä saapua Eurooppaan. Tätä eurooppalaiset kirkot ovat toistuvasti tuoneet esiin. Kirkot ovat myös muistuttaneet, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevilla ei ole voimia eikä varoja lähteä. Siksi tarvitaan määrätietoista ponnistelua rauhan ja elinmahdollisuuksien eteen, apua konfliktien keskellä ja lähialueilla eläville ja avoimuutta vastaanottaa turvaa hakevia. Näitä ei tule asettaa toisiaan vastaan ja vaihtoehdoiksi. Ihmisten selviytymisestä on kaikissa tapauksissa kyse, Jumalan luomien ihmisten, joista jokaisessa Kristus tulee meitä vastaan.

Moni ymmärtää, että nyt ei ole poikkeustila vaan uusi eurooppalainen ja suomalainen normaalitila. En ihmettele, jos se herättää uhkakuvia, epävarmuutta ja pelkoja. Mitä tapahtuu sille Suomelle, johon olemme tottuneet? Tunnistan epävarmuutta itsessänikin. Mutta olen varma, että vastaanottokeskuksissa ja Euroopan maanteillä epävarmuutta ja pelkoa on monin verroin enemmän.

Epävarmuuden keskellä tarvitaan toivoa. Toivo rakentuu arkisesti, siitä, että löytyy paikka ihmisten keskellä. On kyse perhesuhteista, ihmissuhteista, työstä, kielen ja kulttuurin oppimisesta, asunnosta, kaikesta mitä ihminen elääkseen tarvitsee. On kyse kaikesta, mitä rukoilemme, kun rukoilemme jokapäiväistä leipää. Siitä kotoutumisessa on kyse. Kotoutuminen ei koske vain tänne tulevia. Se koskee meitä kaikkia. On kotouduttava uudenlaiseen todellisuuteen, jossa turvaa ja elinpaikkaa etsivät, monin tavoin haavoittuneet, mutta myös monenlaisin taidoin ja kokemuksin varustetut ihmiset ovat osa arkeamme, osa meitä.

Tässä kotoutumisessa seurakunnilla voi olla merkittävä rooli, sekä käytännöllisesti että asenteiden tasolla. Seurakunnat voivat olla ihmisiä erottelemattomia yhteyksien rakentajia tilanteessa, jossa on vaarana asettaa ihmisiä toisiaan vastaan, jakaa meihin ja noihin. Joka tapauksessa turvapaikanhakijoiden mukanaan tuomat kysymykset tulevat olemaan pysyvä osa seurakuntien työtä tulevaisuudessa, erityisesti diakonian alalla. Se merkitsee rohkeaa uudelleenarviointia myös resurssien käytössä niin kuin jo on tapahtunut. Yhtä tärkeä kysymys kuin, mitä kotoutuminen meiltä edellyttää, on, mitä hyvää Jumala tätä kautta, epävarmuuden ja haurauden kautta synnyttää.

Nu behövs hopp. Det gäller att finna sin plats när det gäller mänskliga relationer, arbete, språk och kultur, allt det som människan behöver för att kunna leva. Det gäller också att vi blir hemma i en ny verklighet, där det finns skydd och livsrum för de människor som är skadade på många sätt. När det gäller att skapa denna hemkänsla har församlingarna en viktig roll både på det praktiska planet och när det gäller attityderna.

Kirkon kaksi muutossuuntaa

Kirkkomme on vanhastaan lujasti kiinnittynyt suomalaisuuteen ja kansallisvaltioon. Tässä suhteessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut kaksi muutosta. Ne koskevat sen ymmärtämistä, mitä on olla kirkko Suomessa. Molemmat näyttävät suuntaa sille, mitä kotoutuminen uuteen tilanteeseen ja tulevaisuuteen voi olla.

Toinen muutos jatkaa pitkää kehitystä, jossa kirkon ja kruunun alamaisista on tullut kansalaisia. Kirkko on astunut alaspäin yhteiskunnallisesta auktoriteettiasemasta. Esivaltakuuliaisuutta korostaneesta kansan henkisestä holhoajasta on tullut rinnalla kulkija. Kansallisen instituution asema on muuttunut sosiaalisia ja kulttuurisia raja-aitoja ylittäväksi ihmisten uskon ja elämän tulkiksi, sanoittajaksi ja tueksi.

Kehitys tuo esiin sen kirkon, joka on ollut koululaitoksen ja sosiaalitoimen alullepanija. Hyvinvointiyhteiskunnan vahvin kantovoima on ollut kultainen sääntö. Kirkko kultaisen säännön opettajana on ollut eettinen selkänoja. Toisinaan selkänoja on ollut jäykkä ja epämukava, mutta tarvittaessa on tullut kirkon tehtäväksi muistuttaa, että hyvä elämä, jokapäiväinen leipä, kuuluu kaikille erottelematta. Ihmistä ei tule arvioida hänen yhteiskunnalle antamansa panoksen, kansallisuuden tai uskonnon perusteella. Juuri nyt selkänojaa tarvitaan.

Toinen muutos juontaa juurensa lisääntyneisiin kansainvälisiin ja ekumeenisiin yhteyksiin. Kirkkona kuulumme osana maailmanlaajaan, ajan ja paikan rajat ylittävään Kristuksen kirkkoon. Niin kirkko itsensä yhä selkeämmin ymmärtää.

Nämä kaksi vähittäistä muutosta siinä, mitä on olla kirkko Suomessa, ovat tällä hetkellä erityisen tärkeitä. Mitä kovempia äänenpainoja henkilökohtaisen tai kansallisen vaurauden ja hyvinvoinnin suojaamiseksi nousee, sitä tärkeämpiä nämä kirkon muutokset ovat. Ne ohjaavat katsetta yhtäältä lähelle, suomalaiseen todellisuuteen ja sivuun jäävien ihmisten rinnalle, ja toisaalta kansallisten rajojen yli, niiden ihmisten rinnalle, jotka ovat maailmassa kaikkein hauraimpia. Kirkko on paikallinen ja globaali.

Siinä suunnassa, johon kirkko näin kulkee, erotan apostoli Paavalin hahmon.

Kyrkan har varit fast knuten till det finländska och nationalstaten. Under de senaste decennierna har två viktiga förändringar skett. Som ett resultat av en lång utveckling har kyrkans och kronans undersåtar blivit medborgare, banden mellan kyrkan och stat har blivit lösare, auktoritetspositionen har förbytts i en situation där kyrkan vill vara en medvandrare, den som tolkar och är ett stöd för människors tro och liv.

Den andra förändringen gäller kyrkans självförståelse. Den har sina rötter i de växande internationella och ekumeniska relationerna. Som kyrka utgör den en del av Kristi världsvida, alla gränser överskridande kyrka.

I denna förändringsprocess aktualiseras den kyrka som Paulus ville se.

Paavalin näköinen kirkko

Nykyisessä keskusteluilmapiirissä on paikallaan muistuttaa, että Paavalilla oli taustansa vihapuheen, kovien asenteiden ja väkivaltaisten tekojen maailmassa. Hän oli ääriainesta. Hän oli puolustanut agressiivisesti juutalaista kansallista ja uskonnollista puhtautta. Kristityt olivat saaneet kokea nahoissaan, mitä se tarkoitti. Se oli saman suuntaista mutta vielä paljon kovempaa kuin suomalaisten leijonapaitojen häiriköinti ja uuskansallismielinen vaatimus sulkea rajoja.

Silti juuri Paavalin Jumala valitsi. Kun Paavali muuttui, hän muuttui radikaalisti. Hänestä ei tullut varovainen, vahvat kannanilmaukset ulkopuolelle sulkeva, ääripäitä paheksuva keskitien kulkija.

Paavalin muutti Kristuksen kohtaaminen. Kristuksen, joka astui ehdoitta inhimillisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rajojen yli ja niiden rinnalle, jotka uhkasivat jäädä ulkopuolisiksi. Paavali joutui itse avuttomaksi ja toisten armoille menetettyään näkönsä. Siinä tilanteessa kiristityt, jotka varmasti pelkäsivät edelleen, auttoivat häntä pelostaan huolimatta. Se osoitti hänelle, mitä Kristuksen seuraaminen on.

Niin hänestä tuli apostoli Paavali, ehdoton ja tiukka kansallisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rajojen ylittäjä. Paavalille Kristuksessa ei ollut miestä, ei naista, ei juutalaista, ei kreikkalaista, ei orjaa, ei vapaata. Oli vain Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä.

Tässä katsannossa Paavali oli radikaali. Hänen radikalisminsa oli syvää, se asetti kaikki tämän maailman vallat ja rajat suhteellisiksi. Se toi uudenlaisen sovinnon ja yhteyden mahdollisuuden näkyviin.

Tällä hetkellä tarvitaan Paavalin näköistä kirkkoa, joka ei epäröi puolustaa ihmisiä näiden taustasta riipumatta. Kirkkoa, joka tunnistaa lähellä olevan hädän ja kauempana olevan hädän eikä aseta toista toisen edelle. Kirkkoa, joka ei suostu kääntymään sisäänpäin, ei kansallisin eikä uskonnollisin perustein. Kirkkoa, joka toimii avoimesti ja rohkeasti yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa.

Paavalin näköistä kirkkoa tarvitaan myös niissä tilanteissa, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset hakevat apua. Keskuudessamme tullee olemaan entistä enemmän ihmisiä ilman papereita. He tarvitsevat henkistä tukea, apua asioimisessa viranomaisten kanssa ja terveydenhoitoa. He tarvitsevat sitä, että heidät nähdään ihmisinä, silmien tasolta. Kultainen sääntö on yhtä ehdoton kuin Paavali. Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Siinä ei ole varaumaa: kunhan paperit ovat kunnossa.

Tässä katsannossa ei ole erikseen suomalaista ja ulkomaalaista. On vain ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä.

Det är den kyrka som Paulus ville se som vi behöver i dag. En kyrka som inte tvekar att försvara människor oberoende av deras bakgrund. En kyrka som inte går med på att vända sig inåt av vare sig nationella eller religiösa motiv. En kyrka som inte frågar efter papper utan som följer den gyllene regeln lika ovillkorligt som Paulus. Allt vad ni vill att människor skall göra för er, det skall ni göra för dem. Här finns inga särskilda finländare och utlänningar. Här finns bara människor, människor som Gud skapat och återlöst.

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Nyt tarvitaan rohkeutta olla Kristuksen kirkko, Paavalin näköinen kirkko. Paavalin rohkaisua tarvitsevat seurakunnat, sitä tarvitsevat monet vapaaehtoiset, sitä tarvitsevat viranomaiset ja päätöksentekijät, sitä tarvitsevat monet jotka ovat epäröiviä, tuntevat mielessään ristiriitaa ja huolta siitä, miten käy sen elämän, joka on itselle läheinen ja tärkeä. Sitä tarvitsevat ne, joilla ei ole turvallista paikkaa tässä maailmassa. Rohkaisua tarvitsemme kaikki. Siksi haluan avata tämän kirkolliskokouksen istuntokauden sanoilla, joilla jumalanpalveluksesta lähetetään keskelle elämää. Lähettämisessä kuuluu taustalla Paavalin ääni:

Olkaa rohkeat

Pitäkää hyvästä kiinni

Älkää vastatko pahaan pahalla

Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorettuja,

Kunnioittakaa kaikkia ihmisiä

Pyhän hengen voimassa iloiten

 

Takaisin alkuun

 



 



Yhteisvastuukeräys 2013

Yhteisvastuukeräyksen tuotolla autetaan tänä vuonna yksinäisiä vanhuksia Suomessa. Kambodžassa Yhteisvastuu tukee köyhien maaseutualueiden kehityshanketta, jossa kyläyhteisöjä koulutetaan monin tavoin parantamaan elinolosuhteitaan. Yhteisöjen vahvistuminen helpottaa myös vanhusten arkea. Keräys käynnistyi sunnuntaina 3.2.2013.

Muu summa?

 

Perusta oma sähköinen keräyssivusi

 

Tule Kerääjäksi

Yli 65-vuotiaita suomalaisia on jo yli miljoona. Vanhustyön keskusliiton tutkimuksen mukaan kolmannes heistä kokee itsensä toisinaan yksinäiseksi. Moni jää vangiksi omaan kotiinsa, kun liikuntakyky heikkenee ja ulos ei enää pääse ilman apua. Täysin yhteiskunnasta syrjäytyneiden vanhusten todellista määrää ei tiedä kukaan. Tilastokeskuksen kuolinsyytilaston mukaan joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias suomalainen päättää elämänsä oman käden kautta.

Kambodžassa ei ole eläkejärjestelmää, eikä vanhusten tukipalveluja. Selviytyäkseen vanhukset joutuvat työskentelemään elämänsä viimeisille metreille. Moni huolehtii yksin myös lastenlapsistaan.

– Lähimmäisyyttä ei voi ulkoistaa. Diakonia ei ole vain kirkon työmuoto, vaan sen pitäisi olla jokaisen kirkon jäsenen elämäntapa. Meidän täytyy kohdella vanhuksia hienovaraisesti ja kunnioittaen – kuunnella, mitä he tarvitsevat ja toimia sen mukaisesti, vuoden 2013 Yhteisvastuukeräyksen esimies, Helsingin piispa Irja Askola muistuttaa.

– Kyllä vanhusten pitäisi antaa asua kotona niin kauan kuin mahdollista. Silloin ihminen tuntee, että kaikki on vielä kunnossa, yksin syrjäisessä talossaan Suomussalmella asuva 81-vuotias Väinö Kinnunen kertoo Yhteisvastuun Yleisradiolle tuottamassa tv-dokumentissa(*).

Lue lisää kampanjasta ja siitä, mitä keräsvaroin saadaan aikaan.

Lisätietoja: Yhteisvastuukeräys, Tapio Pajunen, p. 0400 870 041 tai Salla Peltonen, p. 044 288 4476. www.yhteisvastuu.fi. (*)

Väinö 81 – Koti on ihmisen paras paikka -dokumentin ensiesitys: Yle TV1 5.2.2013 klo 19.55.

Dokumentti on nähtävissä YLEAreenassa. Klikkaa ja katso


Tutustu lisää ja osallistu

Takaisin alkuun

 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi 64. Yhteisvastuu-keräyksen sunnuntaina 3.2.2013

Yhteisvastuu 2013 auttaa yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa.

Julkisessa keskustelussa korostuvat usein väestön ikärakenteen muutoksen vaikutukset taloudelle. Ei kuitenkaan tulisi unohtaa, että vanheneminen on luonnollinen osa elämää. Se ei voi olla ongelma. 

- Nopeasta ikääntymisestä johtuvat haasteet ovat voitettavissa. Talouden ja tuottavuuden asettamat vaatimukset on toki huomioitava, mutta ei ihmisarvoisen vanhuuden kustannuksella, presidentti Niinistö painotti puheessaan.

Lue koko puhe.

Presidentin puhe myös Yle Areenassa.



 

Pääsiäisestä Pyhän kolminaisuuden päivään

 

Pääsiäisen ajankohdan määrää vuosittain kevätpäiväntasauksen jälkeinen täyskuu.
Pääsiäinen on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täyden kuun jälkeinen sunnuntai.

KEVÄTPÄIVÄNTASAUS eli yö ja päivä ovat silloin suunnilleen yhtä pitkät joka puolella maapalloa. Pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on tästä lähtien yötä pidempi ja valo lisääntyy juhannuksen tienoilla olevaan kesäpäivänseisaukseen asti.

Kirkon jumalanpalveluselämä saa rytminsä ja sisältönsä kirkkovuodesta, joka sunnuntaille ja kirkolliselle juhlalle on omat raamatuntekstinsä ja rukouksensa.

Kirkkovuosi alkaa kalenterivuoden loppupuolella ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Kirkkovuoden keskus on pääsiäinen, ja se päättyy vuoden lopulla tuomiosunnuntaihin.

Kirkkovuotemme rakentuu siis joulun, pääsiäisen ja helluntain ympärille.


Suuria, valoisia pyhäpäiviä ovat

- 1. adventtisunnuntai,
- joulupäivä,
- pääsiäispäivä,
- helatorstai
- helluntai.

Alttarilla palaa 6 kynttilää.

Pohjoisella
kevät
kesä
syksy
talvi
Etelaisellä pallon puoliskolla
syksy
talvi
kevät
kesä

Suomi sijaitsee alueella, jossa on mahdollista havaita selvästi neljä eri vuodenaikaa: kevät, lämmin kesä, syksy ja kylmä talvi.

1950-luvulla kansakoulussa minulle opetetiin tämän olevan rikkaus ja vahvasti olen edelleen samaa mieltä.

Vuonna 2021

kevätpäiväntasaus oli pe 20. pv maaliskuuta.
Sen jälkeen täysikuu oli la 28. pv maaliskuuta
Joten sunnuntaina 4. pv huhtikuuta on 1. pääsiäispäivä.

Pääsiäinen on kristityille ilon ja elämän juhla

Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus ja kohokohta, ilon ja elämän juhla. Silloin juhlitaan Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Kristityille Jeesuksen ylösnousemus merkitsee sitä, että ylösnoussut Kristus on avannut uuden tien ja toivon kuolemasta elämään.

Kirkkovuoden pääsiäisjaksoon kuuluu kolme vaihetta: valmistautuminen (paastonaika), itse juhla ja helluntaihin asti kestävä juhla-aika. Pääsiäisjakson keskuksen muodostaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.

Marian Ilmestyspäivä ei liity aiheeltaan pääsiäiseen, vaan on jouluun liittyvä erityispyhä.

Marian ilmestyspäivää vietetään vuonna 2018 sunnuntaina 18. maaliskuuta. Päivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen Neitsyt Marialle. Enkeli Gabriel ilmoitti tuolloin Jeesuksen syntymästä.

Päivän ajankohta periytyy jo kristinuskon varhaisilta vuosisadoilta, jolloin enkelivierailun uskottiin tapahtuneen tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua eli 25.3. Suomen luterilaisessa kirkossa Marian ilmestyspäivää vietetään ensijaisesti sinä sunnuntaina, joka sijoittuu 22.-28.3. väliselle ajalle. Jos tämä sunnuntai osuu palmusunnuntaiksi tai pääsiäispäiväksi, on Marian ilmestymispäivä lähin palmusunnuntaita edeltävä sunnuntai. Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa pyhää vietetään vakituisesti 25. maaliskuuta.

Mariaa pidetään kristikunnassa kristittyjen esikuvana ja äidin osassaan samaistumisen kohteena. Maria on myös kirkon symboli. Kirkkokäsikirjassa pyhän otsikkona on "Herran palvelijatar". Maria asettui tehtävässään monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin kokonaan Jumalan käytettäväksi.

Aikaisemmin pyhä tunnettiin nimellä Marian päivä, mutta vuonna 2000 tapahtuneen kirkkokäsikirjojen uudistamisen myötä päivän nimi palautettiin nykyiseen muotoonsa. Marian ilmestyspäivän lisäksi Marialle on omistettu luterilaisessa kirkossa neljäs adventtisunnuntai.

Marian ilmestyspäivän liittymistä jouluun korostaa myös sen liturginen väri, valkoinen. Muuten paastonajan värinä kirkoissa on violetti. Marian ilmestyspäivänä alttarilla palaa kuusi kynttilää suuren Kristus-juhlan merkiksi.
Lähde: (KT 17.3.2006 ju)

Suomessa Marian ilmestyspäivä 25.3. oli kirkkopyhä ja siten vapaapäivä aina vuoteen 1955, jolloin määrättiin, että päivää vietettäisiin maaliskuun 22. ja 28. päivän välisenä sunnuntaina.

Muistan oikein hyvin, kun tämä muutos tuli voimaan. Harmitti todella, sillä menettihän koululainen silloin yhden vapaapäivän.

Neitsyt-Maria "Jumalansynnyttäjä" vaikuttaa nykyelämäänkin enemmän kuin kukaan muu nainen. Jollei ihan kirjaimellisesti, niin välillisesti kuitenkin, vaikka hän elikin 2000 vuotta sitten.

Kuva: Neitsyt Marian viimeinen asuinsija muinaisessa Efesoksen kaupungissa.Hän muutti sinne Palestiinasta yhdessä apostoli Johanneksen kanssa.

Laskiaissunnuntai

Kirkollisena aiheena on Jumalan rakkauden uhritie. Tuolloin Jeesuksen julkisessa toiminnassa on käännekohta. Alkaa vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa. Mutta tie ei pääty kuolemaan vaan sitä seuraa ylösnousemus. Päivän liturginen väri on vihreä. Se viestii kasvua ja elämänvoimaa.

Laskiaisunnuntain jälkeinen tiistai on laskiaistiistai. Tuolloin perinteisiä suomalaisia ruokia ovat hernekeitto ja laskiaispullat. Tavan taustalla on se, että katolisena aikana laskiaisen jälkeen ei syöty lihaa ennen pääsiäistä. Ennen paaston aloittamista tapana olikin syödä tavallista tuhdimmin. Laskiaistiistaina Suomessa on tavattu mennä myös pulkkamäkeen. Se on kotimainen vastine katolisten maiden karnevaaleille.

Laskiaissunnuntaita seuraavana keskiviikkona vietetään tuhkakeskiviikkoa, josta alkava paastonaika kestää pääsiäissunnuntaihin. Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä siitä, että Raamatussa säkkiin pukeutuminen ja tuhkan ripotteleminen pään päälle ovat eräs vertauskuva katumuksesta ja parannuksesta. Tuhkakeskiviikkona monilla paikkakunnilla pidetään illalla messu tai sanajumalanpalvelus. Sen katumus-osan ensimmäistä kaavavaihtoehtoa käytettäessä seurakuntalainen voi ottaa otsaansa tuhkamerkin katumuksen vertauskuvallisena ilmauksena.

Lue lisää laskiaisesta muualta GA:ssa.

Paastonaika

Pääsiäistä edeltäväksi valmistusajaksi vakiintui varhain 40 arkipäivää käsittävä paastonaika. Sunnuntaipäiviä ei siis laskettu paastopäiviksi. Paastonajan pituuden esikuvana on Uudessa testamentissa Jeesuksen paasto autiomaassa. Vanhassa testamentissa esikuvia ovat esimerkiksi Mooseksen paasto vuorella, profeetta Elian paasto ja Niniven kaupungin saama katumusaika.
Koska kristikunnan alkuaikoina seurakunnan uudet jäsenet kastettiin mieluimmin pääsiäisenä, paastonajasta tuli myös kasteelle valmistautumisen viimeinen vaihe.

Paastonajalla on useita tavoitteita, esimerkiksi
• ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan sekä haluaa palata täyttämään Jumalan tahdon
• ihminen tutkistelee Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa
• ihminen pyrkii myös kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi.

Ruokatottumusten ja muiden elämäntapojen yksinkertaistaminen voi olla avuksi paastoon liittyvässä hengellisessä kilvoituksessa.

Paastonajan alkuosan aiheita ovat katumus, mielenmuutos ja taistelu pimeyden valtoja vastaan. Katumusluonnetta ilmentää myös se, että hallelujasäe vaihtuu psalmilauseeksi ja Kunnia sekä kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle jätetään pois.
Paastonajan loppuosa, kaksi viimeistä viikkoa, keskittyy Kristuksen kärsimykseen. Pieni kunnia päivän psalmin lopussa jää pois. Palmusunnuntaina seurakunta lähtee seuraamaan Vapahtajan elämän viimeisiä vaiheita.

Palmusunnuntai

(vuonna 2013 maaliskuun24. pv)
Palmusunnuntain ja 1. adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta tapahtumasta. Kristuksen julkinen toiminta tähtäsi alusta lähtien hänen elämänsä viimeisiin päiviin.

Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia.

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.
Liturginen väri on Violetti tai sininen

Kiirastorstai

Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus ja juhlista suurin, juhlien juhla. Luonto alkaa heräillä, ja vanhan kansansanonnan mukaan "aurinkokin tanssii". Pääsiäiseen sisältyy tunteiden koko kirjo syvästä tuskasta suureen iloon.

Pääsiäisen draama nousee esiin kautta kristikunnan monin tavoin. Kiirastorstaina Euroopan kirkot täyttyvät J.S. Bachin Matteus-passion kuulijoista. Miljoonat ihmiset käyvät Jeesuksen kiirastorstaina asettamalla ehtoollisella muistaen Jeesuksen sanat: "Tehkää se minun muistokseni".

Pääsiäisen kulussa suru vaihtuu iloksi Pitkäperjantaina kirkot verhotaan mustaan ja muistetaan Jeesuksen kärsimystä ristillä.

Pitkäperjantai

"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." (Luuk. 23:46)

Pitkäperjantaina muistetaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja kuolemaa Golgatalla. Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme, hänen sovitustyönsä on täytetty.

Pitkäperjantain jumalanpalvelus eroaa selvästi vuoden muiden pyhien jumalanpalveluksista. Messun sijasta vietetään sanajumalapalvelusta. Sitä leimaa ristin äärellä viipyminen, johon kehotetaan: Katsokaa ristinpuuta, jolle maailman Vapahtaja on naulittu.

Pitkäperjantaina liturginen väri on musta. Kirkonkellot ja tavallisesti myös urut vaikenevat. Alttari on riisuttu. Kynttilöitä ei käytetä lukuun ottamatta jumalanpalveluksen symboliikkaan liittyvää Kristus-kynttilää. Pitkäperjantaina voidaan viettää myös Jeesuksen kuolinhetken rukoushetkeä klo 15 ja pitkäperjantain illan palvelusta, jonka sisältönä on Jeesuksen hautaaminen.

Pitkäperjantaita seuraava hiljainen lauantai on Jeesuksen haudassa olemisen päivä. Myös lauantain liturginen väri on musta. Kristuksen poissa olemisen vuoksi kansanperinteessä ajateltiin, että pahat henget ja pääsiäisnoidat riehuivat vapaasti. Suojautumisen keinoiksi syntyivät pääsiäistulet.

Mieleeni muistuuTurun Martin kirkon altttariseinän al secco -alttarimaalaus, joka kiinnittää katseen ristiinnaulittuun Vapahtajaan, hänen ystäviinsä ja virkavallan edustajiin Golgatalla. Teos on massiivinen: korkeudeltaan 15 metriä ja leveydeltään 9,47 metriä. Sen ovat toteuttaneet turkulaistaitelijat Einari Wehmas ja Karl Ingelius.

Pääsiäissunnuntai

Pääsiäissunnuntain koittaessa kirkoissa iloitaan: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti!

Pääsiäisenä liturginen väri vaihtuu mustasta valkoiseksi.

Pääsiäisen sanoma on ihme, joka voidaan ottaa vastaan vain uskolla - hauraallakin. Pääsiäinen on tie, jolla kuljetaan kärsimysten kautta iloon, toivoon ja rauhaan. Kristus on ylösnoussut!

Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan.

Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.

Lue pääsiäiseen liittyvää muualla GA:ssa.

Elämämme on kuin taulu Matteus-passio On löydetty myös Juudaksen evankeliumi

Pääsiäispakina Piina ja kärsimystä

Helatorstai

"Herramme Jeesus Kristus, sinä astuit ylös taivaaseen,
mutta olet kuitenkin luvannut olla kanssamme joka päivä.
Auta meitä jättäytymään rakkautesi varaan
ja luottamaan siihen, että sinä saatat päätökseen työsi meissä.
Tätä pyydämme sinun nimessäsi.
"

Helatorstaina (Vuonna 2013 toukokuun 9. pv) muistetaan Kristuksen taivaaseen astumista. Sitä vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Raamatun mukaan Jeesus näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä 40 päivän aikana.

Taivaaseen astuminen kertoo Kristuksen jumaluudesta: Kristus on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona, samaa olemusta kuin Isä. Hän astui työnsä täytettyään takaisin taivaan kirkkauteen. Sanassa ja sakramenteissa hän on kuitenkin yhä läsnä seurakuntansa keskellä. Kristittyjen tehtävä on viedä sanoma korotetusta Herrasta koko maailmaan. Helatorstain sisältö ja ajankohta on saatu Apostolien teoista (Ap. t. 1:6-14).

Helatorstai on yksi suurista kirkollisista pyhistä. Tämän vuoksi helatorstain jumalanpalveluksessa alttarilla on kuusi kynttilää. Pääsiäisestä alkava 50-päiväinen pääsiäisaika päättyy helluntaihin, johon helatorstai valmistaa. Juhlan suomalainen nimi helatorstai tulee ruotsin kielestä ja tarkoittaa pyhää torstaita (helig torsdag)

Helatorstain liturginen väri on valkoinen.

Helluntai

Kun sitten koitti helluntaipäivä, apostolit olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Apost. 2:1 - 4

Helluntai (Vuonna 2013 toukokuun 19. pv) on pääsiäisajan päättävä Pyhän Hengen juhla, jota vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Se kuuluu pääsiäisen ja joulun ohella kirkkovuoden kolmen suurimman juhlan joukkoon. Ensimmäinen helluntai oli kristillisen kirkon perustamisen päivä, kirkon syntymäpäivä.

Apostolien tekojen (Ap.t. 2:1–13) mukaan tuhannet ihmiset olivat koolla ensimmäisenä helluntaina. Tuolloin Pyhä Henki vuodatettiin apostolien päälle. Tämä toteutti Jeesuksen lupaukset ja Vanhan testamentin ennustukset Pyhän Hengen vuodattamisesta. Pietari saarnasi, suuri joukko ihmisiä kastettiin ja seurakunnan lukumäärä kasvoi noin kolmella tuhannella hengellä. Kaikki paikalla olijat saivat kuulla pelastussanoman omalla kielellään. Tämä korosti kristittyjen yhteyttä ja kristillisen sanoman kuulumista kaikille kansoille. Helluntaista alkoi uusi liitto Jumalan ja ihmisten välillä.

Helluntain liturginen väri on punainen. Alttarille sytytetään kuusi kynttilää kuten muinakin kirkkovuoden suurina juhlapäivinä.

Helluntain juuret ovat juutalaisuudessa. Aluksi se oli elonkorjuujuhla, sittemmin Siinailla tapahtuneen lain antamisen muistojuhla. Monissa kielissä juhlan nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (viideskymmenes). Suomen kieleen helluntain nimitys tulee ruotsin kautta, sanoista helig dag, pyhä päivä. Erillisenä juhlana helluntaita on vietetty jo 200-luvulta lähtien. Helluntaita kuvaavat Pyhän Hengen vertauskuvat, kyyhkynen ja liekki.

Helluntain merkittävyyttä korostaa se, että evankeliumikirjassa on raamatunteksti- ja rukousaineistoa myös helluntaiaatolle. Tällöin seurakunnassa voidaan järjestää esimerkiksi iltajumalanpalvelus. Helluntaita seuraa helluntaiviikko, jonka aikana puhutaan Pyhän Hengen synnyttämästä elämästä.

Kirkkovuoden loppujakson sunnuntait nimetään helluntain mukaan järjestyksessä. Helluntaipäivä aloittaa kirkkovuoden kolmannen pääjakson. Silloin eletään todeksi uskon ilmenemistä seurakunnassa ja sen jäsenten elämässä, ja sitä, mitä Kristuksen seuraaminen on käytännössä.

Suomessa helluntai käsitti vielä 1700-luvulla neljä perättäistä pyhää. Kansanperinteessä helluntai näkyi mm. Ritvalan helkajuhlissa, helluntaivalkeiden polttamisessa ja sananparsissa.
Helluntai on antanut aihetta moniin sääennustuksiin kuten: "Jos helluntaina sataa, sataa jokaisena sunnuntaina juhannukseen asti. "Lounais-Suomessa toivottiin sadetta, sillä silloin sataa suoraan laariin ts. tuli hyvä viljasato.

Nuoruudessani helluntai kesti kaksi päivää, sunnuntain ja maanantain aina vuoteen 1972 saakka. Kun työviikko muuttui viisipäiväiseksi, jälkimmäinen pyhä siirrettiin lauantaiksi, siis helluntain aattoon, ja se sai nimekseen helluntain valmistuspäivä.

Ennen vuotta 1774 olivat myös seuraava tiistai ja keskiviikko pyhäpäiviä. Myöhemmin, vuosina 1973–1991, Suomessa vietettiin pyhäpäivänä varsinaisen helluntaipäivän lisäksi myös edeltävää lauantaita, jonka nimi oli tuolloin helluntain valmistuspäivä.[
Vapaiden kirkkopyhien lisäjärjestelyjen jälkeen helluntain valmistuspäivä poistettiin kokonaan, koska loppiainen siirrettiin vanhalle paikalleen, 6. päiväksi tammikuuta.

Helluntain ennustuksia

Lehtipuiden hiirenkorvat ovat kehittyneet suuremmiksi lehdiksi ja luonto on kaikkein kauneimmillaan juuri helluntain aikaan. Tiedetään, että "meijuja" (=lehviä) on ostettu kirkkojen koristukseksi. Näin tapahtui esim. Turun tuomiokirkossa ainakin 1590-luvulta lähtien, jolloin kirkon "oeconomus", taloudenhoitaja, osti meijuja kirkkoon.

Kansan keskuudessa helluntaisaunalla oli suuri merkitys. Silloin Etelä-Suomessa voitiin kylpeä ensi kertaa uudella vastalla. Saunasta tultaessa vasta heitettiin saunan katolle, ja siitä voitiin ennustaa tärkeitä asioita. Naimattomille vastan tyvi näytti suunnan, josta mielitietty tuli, vanhuksille taas kuoleman tai elämän. Jos vastan tyvi osoitti kirkkoon ja kirkkomaalle, tuli oli kuolema. Jos se viittasi kotiin päin, vastan omistaja pysyi kotona ts. säilyi hengissä. Jos suunta oli joku muu, edessä oli muutto.

Saunominen oli myös naimaonnen nostattamissauna, puhutaan lemmensaunasta eli neidiskylvyistä. Neito kylvetään ja lemmennostosanat kuuluivat:
”Nouse lempi liehumahan, kunnia kapuamahan.”

Pohjoisessa naimattomat tytöt saattoivat sanoa:
”En joutunut joululle, enkä päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille.”

Voitiin myös kehaista: ”Heilani on kuin helluntai”.
Samoja ennustuksia on monin paikoin ollut myös juhannuksena.
Oli tärkeää, että helluntaina oli heila. "Jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä."

Pyhän Kolminaisuuden päivä
Salattu Jumala

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä.

Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.

Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.

Liturginen väri: valkoinen


Onko meillä jokaisella oma suojelusenkeli?

Edellä olevassa tekstissä maintaan enkeli pariinkin otteeseen. Arkkienkeli Gabriel on yksi kolmesta Raamatussa nimeltä mainitusta enkelistä. Raamatussa nimeltä mainitut kolme enkeliä ovat Mikael, Gabriel ja Rafael.

Gabriel tarkoittaa Jumalan miestä tai "Jumala on voimani". Vanhassa testamentissa Gabriel esiintyy Danielin kirjassa kahdesti. Gabrielin roolina on selittää Danielin saama näky.

Uudessa testamentissa Gabriel esiintyy kahdesti. Ensimmäisen kerran kun Johannes Kastajan äiti, Elisa on raskaana ja toisen kerran kun Jeesuksen äiti Maria saa tietää raskaudestaan:

"Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä."

Koska Gabriel liittyy keskeisesti Jeesuksen syntymään, on sitä kuvattu kristillisessä taiteessa usein, erityisesti Marian ilmestyksessä, jossa Gabrielilla on kädessään valkoinen lilja.

Ikoneissa Gabriel kuvataan tavallisesti pitkässä punaisessa kitonissa, kaavussa, ja vihreässä päällysviitassa. Gabrielia on pidetty yhtenä seitsemästä arkkienkelistä ja siihen on liitetty mitä erilaisimpia tehtäviä ja rooleja. Gabrielia on sanottu ilmestyksen, ylösnousemuksen ja armon, mutta myös koston ja kuoleman enkeliksi.

Yksittäisten raamatunkohtien lisäksi suojelusenkeliajatuksen kannalta tärkeä esikuva on löydettävissä ns. apokryfikirjoihin kuuluvasta Tobiaan kirjasta.
Tobiaan kirjassa kerrotaan nuorukaisesta nimeltä Tobias, jonka isä lähettää velkoja peräämään. Tobias etsi matkakumppania ja "löysi Raafaelin (Rafael), joka oli enkeli, vaikka Tobias ei sitä tiennyt". Hän kysyy Rafaelilta, voisivatko he matkustaa yhdessä. Rafael vastaa: "Matkustan mielelläni sinun kanssasi, minä tunnen tien..." Vasta yhteisen matkan ja seikkailujen jälkeen Rafael paljastaa Tobiaalle kuka hän on.

Taiteessa Tobias ja hänen rinnallaan kulkeva enkeli on varsin tavallinen aihe.
Gabriel on myös osa islamilaista enkelioppia, sillä Gabriel (Jibrel,) mainitaan Koraanissa. Gabriel on yksi islamilaisuuden neljästä arkkienkelistä. Legendan mukaan juuri enkeli Gabriel saneli Mohammedille Koraanin vuonna 610 Mekan lähellä luolassa.

Onko minullakin suojelusenkeli?

Oppi suojelusenkelistä kehittyi jo varhaisen kirkon aikana. Yksi ongelmakysymyksistä koski sitä, onko kaikilla ihmisillä suojelusenkeli, vai ainostaan uskovilla. Niin ikään pohdittiin sitä, saako ihminen suojelusenkelinsä vasta kasteessa.

Minun on helppo yhtyä Martti Lutherin käsitykseen, että henkilökohtaisen suojelusenkelin lisäksi jokaisella on myös henkilökohtainen kiusaaja.

Suojelusenkeliajatus alkoi vahvistua uskonpuhdistuksen jälkeen, sekä protestanttien että katolisisten keskuudessa. Tämän sivun suojelusenkelitaulu on peräisin 1800-luvulta Se on painokuva, jossa enkeli saattaa korvessa kulkevaa lasta rikkinäisen sillan yli.

Ortodoksissa ikoneissa kuvatut suojelusenkelit ovat paljon maskuliinisempia ja voimakkampia kuin lastenhuoneen tauluenkelit. Ikonien suojeluenkelillä on yleensä miekka kädessään.

Vastauksena esitettyyn kysymykseen uskon minullakin olevan suojelusenkelin, mutta uskon myös kiusaajan olemassaoloon.

Koostanut eri lähteistä: Aarno Korpela


Vakkajuhlat

Vakkajuhlat, vakat eli Ukon vakat olivat itämerensuomalaisissa yhteisöissä pitäjän tai yhden tai useamman kyläyhteisön järjestämät uskonnolliset pidot.

Vakat pidettiin joissain tapauksissa hiisissä eli pyhissä lehdoissa. Vakkajuhlissa ilmeisesti alun perin uhrattiin vakallinen hyödykkeitä, mahdollisesti ainakin ruokaa, ja juotiin pitoja varten valmistettua pyhitettyä olutta. Vakkajuhliin saattoi eri kuvausten mukaan kuulua myös muita toimituksia, esimerkiksi polvistuminen kehään tai rituaalista tanssimista.

Vakkojen järjestäminen arvottiin usein alueen isäntien kesken. Vakkajuhlien järjestäminen oli kunnia-asia. Pitoihin ei tuotu omia eväitä, vaan ruoan ja juoman järjesti juhlan pitäjä. Vakkajuhlissa palvottiin Ukko ylijumalaa, jotta hän tekisi suotuisia ilmoja. Ukon vakat-nimistä juhlaa on voitu viettää arvioiden mukaan 25.5. Ukon vakkoja vietettiin ainakin kevätkylvön yhteydessä sään parantamiseksi. Ukon vakkoihin kerrotaan liittyneen veden pirskottamista ja loitsun luku, ilmeisesti tarkoituksena saada aikaan sadetta.
Ukon vakoissa juotiin ilmeisesti erityinen malja olutta. Tätä voitiin sanoa vakan juomiseksi tai Ukon maljaksi. Malja saatettiin juoda myös esimerkiksi juhannuksena.

1910 kirjoitti Samuli Paulaharju Kurkijoella pidettävistä Ukon vakoista. Nämä juhlat pidettiin keväällä, kun oli kuivaa. Juhlat pidettiin jossakin kylän taloista. Juhliin tulivat kaikki kyläläiset. Ulos vietyjen pöytien ääressä syötiin juhlaruokia ja juotiin olutta, joka oli siunattua ja taikamenoin valmistettua. Rukoiltiin, että jumala antaisi hyvän ilman. Juhlien lopuksi arvottiin, mikä talo pitää juhlat seuraavana vuonna.


 

Takaisin alkuun

 

Yhteisvastuukeräys 2021 kerää varoja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ikäihmisten auttamiseksi Suomessa ja maailmalla.

Osa vuoden 2021 keräystuotoista ohjataan ikäihmisten digitaitoja edistäviin koulutuksiin. Yhteisvastuukeräyksen toteuttaman selvityksen mukaan merkittävä osa vanhuusväestöstä Suomessa syrjäytyy yhteiskunnan alati lisääntyvän digitalisaation takia.

Lue lisää klikkaamalla kuvaa ja siirry lahjoittamaan

Oheisen koosteessa on, mitä aikanaan olen pääsiäisestä ja kirkovuodesta kirjoittanut, goldenageen

Koska en ole teolugi, en pappi enkä munkkikaan, laitan linkin myös evl-kirkon sivulle.

evl.fi

Kirkkovuoden värit kertovat pyhien aiheista


Kirkkovuoden värejä kutsutaan myös liturgisiksi väreiksi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytetään kirkkovuoden jumalanpalveluksissa viittä liturgista väriä: valkoista, punaista, vihreää, violettia tai tumman sinistä ja mustaa.

Liturgiset värit ilmentävät kirkkovuoden pyhien aiheita. Pyhäpäivän liturgista väriä käytetään yleensä koko seuraavan viikon ajan.


Valkoinen kuvaa iloa, kiitosta, puhtautta ja autuutta. Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Valkoista käytetään kirkkovuoden suurina juhlapäivinä kuten jouluyönä ja joulupäivänä, pääsiäisyönä ja pääsiäispäivinä sekä loppiaisena ja mikkelinpäivänä.

Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös hopean ja kullan värejä.


Punainen on Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina, pyhäinpäivänä sekä apostolien ja marttyyrien (esim. Stefanus ja Henrik) päivinä.


Vihreä kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, mutta on myös elämänvoiman ja kasvun väri. Vihreää käytetään loppiaisesta laskiaiseen sekä lähes kaikkina helluntain jälkeisen ajan pyhinä.


Violetti on katumuksen, odotuksen ja valmistautumisen väri. Sitä käytetään toisena, kolmantena ja neljäntenä adventtisunnuntaina sekä paastonaikana ja hiljaisella viikolla. Violetin rinnalla voidaan käyttää myös tummaa sinistä.


Musta on kuolemansurun ja katoavaisuuden väri. Sitä käytetään Jeesuksen kuolinpäivänä eli pitkäperjantaina ja sitä seuraavana hiljaisena lauantaina.



 

Yhteisvastuukeräys

 

 

Yhteisvastuukeräys 2012 on käynnissä