Sisällys 

Presidenttipari haluaa elää omin ehdoin

Suomen tunnetuin sosiologi pohtii vanhuutta

Uusi asetus vie rahaa köyhiltä ja sairailta

Ikääntyneet työmarkkinoilla, vertailussa Suomi ja Ruotsi

Asumistukea aiotaan leikata

Olen mielestäni virkeä eläkeläinen, mutta

Uutta tietoa yksinasuvan muistisairaan arjesta

Wanha nainen, auto ja ajokortti

Teräsvaari aikoo ajaa ralli 80-vuotiaaksi asti

Vanhuspalvelulain toteutus ei toimi

Varokaa kun vanhenen

Pitäisikö suomalaiset velvoittaa hoitamaan omat vanhempansa

Verenluovutukseen uudet ikärajat

Harkitsetko osa-aikaista tai kokopäiväistä työtä

Vanhustenviikko hyvien vuosien puolesta

Suomi laahaa jäljessä vanhusten vanhusten hyvinvoinnissa

Pitkä avioliitto pidentää miehen elämää

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Hyvä Ikä -messuilla

Kauppakeskukset ovat unohtaneet vanhukset ja autottomat

Suuri saksalaistutkimus: Yli 40-vuotias on tuottavin töissä

Väitös: Suuret ikäluokat valmiit jatkamaan töissä pidempään

Leskien avioliitot onnistuvat

Vanhan veri ei kelpaa, kupparistako apu?

Eläkeläinen, vältä näitä riskejä

Työuran jälkeen alkaa Goldenage

Yli 65-vuotias parempi kuski kuin juuri kortin saanut

Vanhuspalvelulaki

Yhteiskunta: Tosiaikuiset

Uusin

Tellervo ja Mauno Koivisto ovat olleet naimisissa 64 vuotta. Presidenttipari on jälleen uudenlaisessa elämänvaiheessa.

Tuore kirja presidentti Mauno Koiviston puolisosta Tellervo Koivistosta piirtää kuvan hillitystä ja tyylikkäästä presidentin vaimosta, joka toisaalta osaa myös nauraa itselleen ja on myös valmis naseviinkin kannanottoihin, kun aihe osuu kohdalleen.

Tellervo Kankaanranta syntyi Punkalaitumen kunnassa Satakunnassa maanviljelijä Johannes Einari Kankaanrannan ja emäntä Olga Maria Kankaanrannan (o.s. Saarinen) tyttärenä.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1949 ja valmistui ekonomiksi Turun kauppakorkeakoulusta 1953. Valmistuttuaan hän työskenteli neljä vuotta opettajana Turun konttoriopistossa.

Opiskeluaikana hän oli tutustunut Mauno Koivistoon, joka työskenteli Turun satamatyökonttorin hoitajana ja opiskeli sosiologiaa Turun yliopistossa. Pari avioitui vuonna 1952.

Vuonna 1957 syntyi Koivistojen ainoa lapsi, tytär Assi.Samana vuonna perhe muutti Helsinkiin, mistä sosiologian tohtoriksi väitellyt Mauno Koivisto sai Helsingin Työväen Säästöpankin johtajan paikan.

Tellervo Koiviston elämän käännekohta oli tutustuminen Mauno Koivistoon, toteaa Anne Mattsson kirjoittamassaan Tellervo Koiviston elämäkerrassa (Siltala 2017).

Tellervo Koivisto toimi tapaamisesta asti miehensä taustatukena. Toisaalta hän on tehnyt myös omaa poliittista uraa. Kansanedustajuutta paremmin hänelle sopi kunnallispolitiikka, josta hän kuitenkin joutui luopumaan miehensä presidenttiyden myötä.

Vuosina presidenttikausien jälkeen Koivistojen elämä on ollut ”hämmästyttävän kansanomaista”, Mattsson kirjoittaa.

– He karistivat turvamiehet ja protokollan vaatimat muodollisuudet kannoiltaan ja alkoivat elää taas kuin pienipalkkaiset kansalaiset huolimatta presidentin korkeasta eläkkeestä ja kertyneestä omaisuudesta, Mattsson kirjoittaa.

– Presidentinlinnan prameus ja henkilökunnan tarjoama palvelu eivät tuntuneet omilta, joten niistä luovuttiin heti kun voitiin.

Tellervo Koivisto ikään kuin palasi samanlaiseen elämäntapaan kuin 1950-luvulla: hän jälleen hoiti kotia ja huolehti miehestään. Kaupassa hän kävi raitiovaunulla Hakaniemessä.

– Ihan aluksi monet asiat presidenttivuosien jälkeen tuntuivat oudoilta. Stockmannin ovet olivat käyneet raskaiksi – aiemmin ovat oli avattu hänen puolestaan. Samoin raitiovaunu aiheutti aluksi hämmennystä. Tellervo Koivisto ei tiennyt, mistä ovesta piti mennä sisälle, kirjassa kerrotaan.

Raitiovaunussa hän myös kerran joutui kanssamatkustajien huomion kohteeksi, kun ei tajunnut tarkastajan pyytävän lippua nähtäväksi.

”Kuinka on varaa pitää naisten aivokapasiteetti pois käytöstä?”

Vaikka Tellervo Koivisto on pysytellyt enimmäkseen miehensä tukijana, tasa-arvoasioissa hän on ollut itse aktiivinen. Kirjassa kerrotaan, että japanilainen kulttuuri kiinnosti Tellervo Koivistoa ja hän havainnoi maan tasa-arvotilannetta vuonna 1986 valtiovierailulla Japanissa. Kirjan mukaan Tellervo Koivisto totesi näin:

– Jos Japanissa siirryttäisiin länsimaisiin työtapoihin – lyhyemmät työpäivät ja kunnolliset lomat – maassa syntyisi työvoimapula ja silloin naisilla olisi töitä, varsinkin kun japanilaiset ovat hyvin kunnianhimoisia ja haluavat kansanakin olla huipulla. Ihmetyttääkin, kuinka Japanilla on varaa pitää naisten aivokapasiteetti pois käytöstä!

Mattsson toteaa:

– Hän kiinnitti huomiota 1980-luvulla kysymykseen, joka ei ole vielä 2000-luvullakaan liikahtanut eteenpäin kuin näennäisesti. Japani oli vuonna 2015 maailman talousfoorumin sukupuolten tasa-arvoindeksissä sijalla 101, Suomi sijalla kolme.

Kaviaarista trauma loppuelämäksi

Elämäkerrassa kerrotaan myös erikoisia sattumuksia Tellervo Koiviston elämän varrelta. Yksi asia, joka vaikutti kaikkiin vierailuihin presidenttiaikana, oli Koiviston saama kammo kaviaariin. Se juonsi juurensa Neuvostoliiton-matkalta 1950-luvulta.

– Tellervo tuli nuorena herkästi pahoinvoivaksi autossa, erityisesti mutkaisilla ja päällystämättömillä teillä, joilla ajopeli poukkoili ja nytkähteli. Bensiinin katku pahensi tilannetta. Aamupalalla hän oli syönyt kaviaaria, ja kaviaaria oli tarjottu myös Viipurissa lounaalla. Päivällä aurinko paistoi ja lämpötila bussissa nousi. Lopulta Tellervo voi jo niin huonosti, että pysäytti kuskin päästäkseen tien varteen oksentamaan. Hän oli lähes sininen kasvoiltaan, ja suomalaisten saattajat yrittivät puoliväkisin viedä hänet sairaalaan. Matka kuitenkin jatkui kotiin asti, kirjassa kerrotaan.

– Tellervo Koivisto sai kokemuksestaan eliniäkseen kaviaariallergian. Aluksi se yhdistyi samppanjaan; samppanjaakaan hän ei voinut juoda vuosiin. Samppanja-allergia kuitenkin katosi, mutta kaviaariallergia pysyi. Siitä piti informoida kaikissa käänteissä presidenttikausina, koska kaviaaria tarjottiin paitsi lukuisilla Neuvostoliiton vierailuilla, myös kotimaassa. Jos kaviaaria kuitenkin eksyi hippunenkaan ruokaan, ateria tuli voimalla ylös. Niin kävi kesken Matti Pekkasen läksiäisillallisten Savoyssa, jossa Tellervo Koivisto oli sijoitettu juhlakalun viereen. Alkuruuan jälkeen Tellervo Koivisto tunnisti oireet: ”Silloin minua vietiin.” Hän ei ehtinyt naistenhuoneeseen ajoissa, kirjassa kerrotaan.

Koivistot haluavat elää omin ehdoin

Elämäkerrasta välittyy kuva syvästä rakkaudesta Tellervo ja Mauno Koiviston välillä. Tellervon kamppailu masennuksen kanssa 1990-luvun lopulla lähensi puolisoita entisestään. Samalla pariskunta tunnetaan myös keskinäisestä piikittelystä.

Mattsson toteaa, että Koivistot eivät ole salailleet vanhuuden vaivojaan ja ikääntymisen tuomia ongelmia.

Silti Tellervo Koivistolla on tapana edelleen itse käydä kaupassa ja hoitaa asioitaan. Avustaja laittaa ruoan ja hoitaa muitakin arkisia tehtäviä ja siivoja käy Koivistojen kotona ja kesäpaikassa Tähtelässä.

– Presidentillä on tapana liikkua itsekseen ulkona joko kävellen tai raitiovaunulla. Vaarana on kaatuminen, mutta hyvinvoinnille omat retket ovat välttämättömiä. Koivistot haluavat elää itsekseen, omin ehdoin, ja niin he tekevät vielä 93- ja 87-vuotiaina vuonna 2016, Mattsson kirjoittaa.

Takaisin alkuun

 





"Mahtaako kuolema sittenkään olla kaiken loppu?" – Suomen tunnetuin sosiologi pohtii vanhuutta

Helpotus, huoli ja kiinnostus. Eläkkeelle jääminen on helpotus ja vapauttaa johonkin uuteen. Sitten iskee huoli omasta rapistumisesta ja vähitellen alkaa kiinnostaa, mitä elämä voikaan vielä tarjota. Emeritusprofessori Antti Eskola pohtii uudessa kirjassaan vanhuutta ja suomii vanhusten huonoa kohtelua.

Antti Eskola
Antti Eskola pohtii uudessa kirjassaan muun muassa, miten käsitys ympäristöstä muttuu iän karttuessa. Esimerkiksi Tammelan torille pääsee viettämään kesää niin, ettei tarvitse kiivetä portaita. Kuva: Marjut Suomi / Yle

Tapaamme Antti Eskolan kanssa Tampereen Tammelantorilla, kotinurkilla, ja kahvi maistuu. Hänen uusi kirjansa on jo valmis mutta sen ilmestyminen vielä edessä.

Vanhustenhoidossa on suuria, suuria ongelmia.

Voi sanoa, että uuden kirjan aihe on tullut Eskolaa, 82v., vastaan monella tavalla. Omat kokemukset ja havainnot muuttuvat, ja näkökulma on hiukan toinen. Mutta tiedemies on aina tiedemies: on tapa tehdä havaintoja ja analysoida, kirjoittaa ja löytää lähteitä.

– Olen parin vuoden ajan kerännyt lehtileikkeitä vanhusten hoidosta Suomessa. Ne ovat olleet usein huolestuneiden lähiomaisten, esimerkiksi aikuisten lasten kirjoituksia vanhusten kohtelusta. Pakostakin niistä välittyy kuva, että vanhusten hoidossa on suuria, suuria ongelmia.

Näistä sekä omista kokemuksista ja havainnoista syntyi pian julkaistava kirja, jonka nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi Vanhuus. Sen julkaisee tamperelainen Vastapaino elokuun alussa.

Tulee helpotus, tulee huoli ja sitten kiinnostus: mitä elämällä vielä on tarjota?

Eskolansa lukeneet tai hänen luentojaan kuunnelleet muistavat käsitteet teesi - antiteesi - synteesi. Vanhuudessakin on samankaltainen kolmijako: helpotus - huoli - kiinnostus. On helpotus päästä eläkkeelle ja aloittaa ns. kolmas ikä, mutta sitten tulee huoli muun muassa omasta terveydestä. Sen jälkeen tulee kiinnostus nähdä, mitä elämällä vielä on tarjota.

Vapautta johonkin, vapautta jostakin

Antti Eskolasta tuli nuorena miehenä Tampereen yliopiston professori vuonna 1966. Hänen 1960-luvulla kirjoittamistaan oppikirjoista tuli alan perusteoksia, joista moni tuleva opiskelija on päässyt jyvälle sosiologian perusteista ja menetelmistä.

Eskolan luennoille "eksyivät" myös muut kuin varsinaiset sosiologian pää- tai sivuaineilijat, ja muutkin kuin yhteiskuntatietelijät. 60- ja 70-luvuilla keskusteltiin, yhteiskunnassa riitti aiheita. 70-lukua on kuvattu poliittiseksi vuosikymmeneksi, ja erityisesti Tampereen yliopisto sai punaisen yliopiston leiman.

Tuosta ylipistosta Antti Eskola jäi eläkkeelle 1997 pitkän uran tehneenä yhteiskuntatieteilijänä ja sosiaalipsykologian professorina. Hän jäi Tampereelle ja asuu Tammelantorin tuntumassa edelleen.

– Eläkkeelle jääminen on vapautta jostakin ja vapautta johonkin. Minulle se merkitsi, että saan pohtia samoja mieluisia asioita mutta vapaammin. Pääsin eroon esimerkiksi yliopiston byrokratiasta. Itselleni suuri helpotus oli päästä eroon tenttikysymysten tekemisestä sekä tenttivastausten lukemisesta ja niiden arvostelusta. Se poliisin rooli ei tosiaankaan sopinut minulle eikä ollut lainkaan mieluisaa, Eskola sanoo.

Antti Eskola
Professori Antti Eskola on tuottelias kirjoittaja. 1960-luvulla ilmestyivät muun muassa Suomi sulo Pohjola ja Vasen laita lavea. Kuva: Kalle Kultala

Kiusauksia pitää olla – vanhallakin

2000-luvulla Eskola on pohtinut useammankin kirjan verran uskontoa ja uskomisen ulottuvuuksia. Esimerkisi Vaikka en niin kuin kirkko opettaa ilmestyi kolmisen vuotta sitten. Antti Eskola sanoo olevansa uskonnollinen ihminen, mutta ei uskovainen.

Mitä ihmeen kiusauksia niillä nyt enää olisi?

– Uskovainen en ole ja toivon, etten sellaiseksi ehdi ikinä tulla. Ajatus pohjautuu Eskolan lapsuudenkokemuksiin.

– Vanhempani olivat uskonnollisia, mutta sitten kylässä oli erikseen uskovaisia. Siihen sisältyi tavatonta synkyyttä. Vanhatkin ihmiset pyysivät armoa ja rukoilivat ettei heillä olisi kiusauksia. Ja minä ihmettelin, että mitä ihmeen kiusauksia niillä nyt enää olisi?

Eskolaa naurattaa, kun kysyn onko vanhalla ihmisellä kiusauksia.

– Tietenkin!

Kun kysyn, sopiiko kysellä hänen omista kiusauksistaan, hän hykertelee lisää.

– Ei, ei sovi – vaikka kai ainakin sen näkee ruumiinrakenteesta, että hyvä ruoka kyllä maistuu.

Kotona mahdollisimman pitkään, mutta...?

Nykyajan henki on purkaa laitoksia tai ainakin muuttaa niitä palveluasunnoiksi, ja toistella että vanhukset haluavat asua mahdollisimman pitkään kotona.

– Varmasti jokainen haluaa asua kotonaan niin pitkään kuin se avun turvin on mahdollista, kyllä minäkin haluan, sanoo Eskola.

Inhimillinen elämä kuuluu kaikille, ei vain nuorille.

– Mutta jossakin on raja, ettei siellä enää selviä yksin eikä voi viettää inhimillistä elämää. Jos ei pääse kylpyhuoneeseen eikä keittiöön, tarvitsee toisen ihmisen apua ympäri vuorokauden. Ei ole mitään aika- tai ikärajaa milloin se tapahtuu, mutta useimmille se tapahtuu. Se on hyvin henkilökohtaista.

Inhimilliseen elämään kuuluu kärsimyksen vähentäminen eikä ihmistä pidä kohdella kuin eläintä.

– Pitää päästä vessaan, ettei tarvitse laskea alleen kuin eläin. Pitäisi päästä ulkoilemaan, ja niin edelleen. Se kuuluu inhimilliseen elämään eikä inhimillinen elämä kuulu vain nuorille.

Aina on vaihtoehtoja

Vanhusten palveluasumisessa kaikista palveluista pitää usein maksaa erikseen. Eskola äsyyntyy, kun puhutaan vanhuksille tarkoitetusta "palvelutuotteista" ja siitä, että vanhuksista tehdään vain osa bisnestä. Aina pitää nyhtää rahaa.

Kapitalistinen markkinatalous tekee kaikesta bisnestä.

– Monen hoitolaitoksen takana on kansainvälinen yritys, joka kerää voittoja, isoja voittoja. Silloin on syytä olla varovainen, hyvin varovainen, sanoo Eskola.

Kun kysyn Eskolalta, mistä tämä kaikki johtuu, sosiaalipykologian professori emeritus vastaa oikopäätä.

– Se on tämä kapitalistinen markkinatalous joka tekee kaikesta bisnestä. Pitää olla hyvä valvonta. Päättäjillä on vastuu, mutta eipä ne paljon sitä vastuutaan kanna. Mielenkiintoisinta on aina katsoa, miten he sitä vastuutaan karttelevat, sanoo Antti Eskola.

– Sanotaan, ettei ole varaa. Aina on olemassa vaihtoehtoja, loogisia ja järkeviä vaihtoehtoja. Aina.

LÄHDE: Artikkeli on julkaistu YLEN verkkosivuilla 26.7.2016, Reija Grönroos

Takaisin alkuun

 

 

Uusi jännittävä oppiaine, sosiologia

Lähtö syntymäpitäjästä Urjalasta Helsingin yliopistoon oli aikanaan nuorukaiselle iso askel.

Yliopistoon meno oli iso hyppy ja tärkeä vaihe. Innostuin sosiologiasta tai niin kuin siihen aikaan sanottiin uudesta amerikkalaisesta sosiologiasta.

Se oli sellainen laadullinen kasvuvaihe ja innostuin tieteistä, tieteestä yleensä ja sosiologiasta erityisesti.

Tuskin tunsin sellaista sanaa kuin sosiologia, ei lukiossa sellaisesta ollut puhuttu.

Se viehätti uutuudellaan ja jännittävyydellään, ja siiinä oli menetelmällisiä keinoja pohtia niitä ongelmia, joita olin pohtinut jo nuorena koulussa. Nyt tuli siihen välineitä, niin teorioita kuin empiirisiäkin keinoja.

Ja niistähän minä sitten kirjoitin, sanoo Antti Eskola.

Oppikirjojen lisäksi Eskola on kirjoittanut ja julkaissut paljon myös muuta ja osallistunut ahkerasti yhteiskunnalliseen keskusteluun.





Hallituksen vaivihkaa valmistelema asetus vie rahaa köyhiltä ja sairailta

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksut nousevat vuodenvaihteessa noin 30 prosenttia, päätti hallitus puolitoista viikkoa sitten. Päätöksen valmistelu tapahtui kaikessa hiljaisuudessa ilman lausuntokierrosta.

Asiantuntijat: Hallituksen vaivihkaa valmistelema asetus vie rahaa köyhiltä ja sairailta.

YLE on tiedustellut maan parhailta asiantuntijoilta ja sote-palvelujen käyttäjiltä, ovatko hinnankorotukset poikkeuksellisia, keitä ne kirpaisevat eniten ja millaisia vaikutuksia palvelumaksujen nostolla on. Lue lausunnot oheisesta linkistä.

Ylen linkki

Korotettavia tasamaksuja jotka kerryttävät maksukattoa ovat:
- terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalvelujen vuosi- ja käyntimaksu,
- päivystyskäyntimaksu
- maksu yksilökohtaisesta fysioterapiasta,
- sairaalan poliklinikkamaksu,
- päiväkirurgisen toimenpiteen maksu,
- sarjahoidon maksu,
- lyhytaikaisen laitoshoidon maksut,
- päivä- ja yöhoidon maksut,
- kuntoutushoidon maksu sekä
- maksu lyhytaikaisesta laitoshoidosta maksukaton ylittymisen jälkeiseltä ajalta.

Maksukatto nousee ensi vuonna indeksin mukaisesti ja on 691 euroa. Siis vasta sen täytyttyä palveluista ei peritä maksua tai maksu on pienempi.
Lisäksi korotetaan seuraavia tasamaksuja jotka eivät kuulu maksukaton piiriin:
- tilapäisen kotisairaanhoidon maksuja,
- suun ja hampaiden tutkimuksen ja hoidon maksuja sekä
- lastensuojelun maksua.

Lisäksi korotettaisiin
- maksuja lääkärintodistuksesta ja lausunnosta sekä
- maksua käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä palvelusta.

Vaikka maksujen kansainvälinen vertailu on vaikeaa, tiedetään, että OECD-maiden vertailussa Suomi on keskitasoa ja pohjoismaisessa vertailussa osuus on korkea, kun katsotaan asiakkaiden maksuosuutta terveydenhuollon menoista. Asiakasmaksujen suurella korottamisella voi olla vaikutuksia palvelujen käyttöön. Korotuksesta aiheutuvat kielteiset vaikutukset korostuvat heikompituloisilla ja paljon palveluita käyttävillä henkilöillä, joilla maksukatto ei kuitenkaan vielä täyty. Vähävaraisempien palvelujen käyttäjien kohdalla korotus saattaisi lisätä tarvetta turvautua toimeentulotukeen.

On myös hyvä muistaa, että nimenomaan sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot ovat Suomessa ihmisten välillä suuret, joten näillä pienituloisten tilannetta heikentävillä päätöksillä on suoraan terveys- ja hyvinvointieroja syventäviä vaikutuksia.
Samat ihmiset, joille kertyy asiakasmaksuja, käyttävät usein korvattavia lääkkeitä ja käyttävät Kelan matkakorvauksia, joita niitäkin leikataan merkittävästi. Vaikka lääkesäästöä pienennetään, kyseessä on silti säästö, joka kohdistuu pienituloisimpiin ihmisiin kaikkein kovimmin.

LÄHDE: YLE

Sivu: amk

Takaisin alkuun

 



 




Ikääntyneet työmarkkinoilla
Vertailussa Suomi ja Ruotsi

Ikääntyneiden osallistuminen työmarkkinoille on Ruotsissa selvästi korkeammalla tasolla kuin Suomessa, osoittaa Sitran työelämäasiantuntija Henna Tukiainen.

Ruotsissa arvostetaan vallan toisella tavalla kuin Suomessa ikääntyneitä ihmisiä työmarkkinoilla.


– Ruotsalainen kuusikymppinen voi hyvin pohtia, mitä tekisi työurallaan seuraavaksi. Ruotsalainen työnantaja puolestaan palkkaa tilastojen valossa varsin mielellään ikääntyneemmänkin työntekijän: 55—64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2014 peräti 74 prosenttia, kun Suomessa vastaava lukema oli hieman yli 59 prosenttia, Tukiainen kirjoittaa blogissaan.

– Niin kutsuttu ikärasismi taitaa olla Ruotsissa miltei tuntematon käsite, sillä Ruotsin aikaansaannokset näkyvät luvuissa, hän toteaa.

Tukiaisen mukaan Ruotsin paremmuuteen ei ole olemassa mitään ”yksittäistä vippaskonstia”, vaan kyse on monen tekijän summasta. Hän luettelee, että Ruotsissa kokeneilla työntekijöillä on muun muassa korkeampi irtisanomissuoja ja arvioi, että ”merkittävä selittävä tekijä löytynee myös osa-aikatyön yleisyydestä”. Ruotsissa korkeamman työllisyysasteen lisäksi on myös useammin osa-aikaisia työsuhteita.

Lisäksi Tukiainen huomauttaa, ettei Ruotsissa ole suomalaista eläkeputkijärjestelmää, jossa tietyn ikäinen voidaan irtisanomisen yhteydessä siirtää eläkeläiseksi.

Lisäksi ikärajalla voi olla ikävä vaikutus myös nuorempiin työntekijöihin. Suomessa 1 100 ihmistä työllistävän Maintpartnerin henkilöstöjohtaja Jari Syrjälä kertoi Uudelle Suomelle elokuussa, suurtyönantajat maksavat kokonaan 56 vuotta ja yhden kuukauden täyttäneen työntekijän ansiosidonnaisen päivärahan, jos työntekijä irtisanotaan. Vuosina 1950–54 syntyneillä raja on 57 vuotta ja 1 kuukausi sekä vuoden 1955 jälkeen syntyneillä 58 vuotta ja 1 kuukausi.

– Jos ihminen on 55-vuotias ja irtisanomis-yt:t tulevat, niin se vaikuttaa varmasti yrityksen päätökseen. Että hoidetaan ihminen pois ennen kuin hän täyttää 56 vuotta ja yhden kuukauden, jolloin rahaa ei tarvitse maksaa, Syrjälä kertoi.

– Onko alun perin hyvää tarkoittavista työmarkkinoiden rakenteistamme tullut karhunpalveluksia? Sitran Tukiainen kysyykin.

 

Takaisin alkuun

 



 




Asumistukea aiotaan leikata

Köyhien asumistukea saavien eläkeläisten hätähuudot tukkivat Eläkkeensaajien keskusliiton EKL ry:n toiminnanjohtajan Timo Kokon sähköpostin ja puhelimen.

Tietoa asumistuesta

Eläkkeensaajan asumistukea voivat saada sekä vuokra- että omistusasunnossa asuvat pienituloiset henkilöt.

Asumistuen määrään vaikuttavat asumismenot, perhesuhteet, vuositulo ja omaisuus.

Asumistukea voidaan maksaa henkilölle, joka saa eläkkeensaajan asumistukeen oikeuttavaa eläkettä tai korvausta.

Lähde: Kela


Eläkkeensaajan asumistuki

Perusomavastuu: 617,97 e/v (noin 51,50 e/kk)

Lisäomavastuu: Lasketaan, kun yksinasuvan vuositulot ja parisuhteessa olevan yhteiset vuositulot ylittävät tulorajan (RAT)

Eläkkeensaajan asumistuen lisäomavastuun tulorajat perhesuhteiden mukaan e/v
Yksinasuva 8 783

Parisuhteessa oleva, jonka puolisolla ei oikeutta asumistukeen 12 875

Parisuhteessa oleva, jonka puolisolla on oikeus asumistukeen 14 108

Jos omaisuus ylittää yksinasuvalla 16 603 e ja avio- tai avopuolisoilla 26 564 e, lasketaan yli menevästä osasta 8 % asumistukituloksi.

Omaa asuntoa ei lueta omaisuudeksi.

Asumistukea ei makseta, jos sen määrä jää alle 6,76 e/kk.

Määrä: 85 % omavastuun ylittävistä hyväksyttävistä asumismenoista

Hakeminen: www.kela.fi /asiointi, 6 kk takautuvasti Asumismenot: hyväksytään

Lähde: Kela

– On aivan käsittämätöntä, että hallituksella on varaa laskea uusien autojen verotusta, mutta leikata köyhien eläkeläisten asumistukea. Tässä kärsivät myös ne, joilla ei ole varaa ajaa uudella autolla.

– Säätytalolla ei ole ollut yhtään asiantuntijaa, jolla on sosiaaliturvan tuntemusta. Nyt on tehty täysin ajattelemattomia päätöksiä, jotka iskevät kaikkein köyhimpiin, latelee Kokko.

Kokko ei näe tilanteessa mitään järkeä.

– Suomi on jo nyt joutunut EU:n sosiaalineuvoston tarkkailulistalle, koska meidän toimeentulotuki on liian alhainen. Eikä siltä listalta löydy muita Pohjoismaita.

Kokko muistuttaa, että meillä yksinäiset vanhukset ovat isossa köyhyysriskissä, sillä OECD:n vertailussa he ovat keskimäärin läntisen Euroopan köyhimpiä.

Kylmiä faktoja asumistuesta

Eläkkeensaajien keskusliiton mukaan Suomessa on kaikkiaan 190 000 asumistukea saavaa eläkeläistä.

– Asumistukea eivät tälläkään hetkellä hae kaikki, joilla siihen olisi mahdollisuus. Meihin yhteydessä olleet ovat laskeneet tulevan asumistukensa Kelan -sivuilla olevasta asumistukilaskurista.

– Kelan laskelmien mukaan kahdella kolmesta asumistuen saajista määrä laskee. Yhdellä kolmasosalla se nousee. Keskimääräinen vaikutus on miinus 43 euroa kuukaudessa.

Kokon mukaan kylmä fakta on kuitenkin se, että 47 000 asumistuen saajaa menettää kuukaudessa 100 -200 euroa ja toiset 40 000 eläkeläistä 50 -100 euroa.

– Se on paljon, kun 180 000 eläkeläisen eläke on alle 800 euroa kuussa. Leikkaus on raju peräti neljännes tuloista. Toinen pienituloisten iso ryhmä on alle 1100 euroa kuussa saavat, joita on jo 285 000. He kärsivät eniten.

Häpeä estää toimeentulotuen hakemisen

Kokon mukaan sosiaalitoimiston asiakkaaksi meneminen koetaan häpeälliseksi.

– Toimeentulotuen hakeminen on äärimmäisen vaikeaa monille eläkeläisille. Sinne ei kerta kaikkiaan haluta mennä. Häpeä on liian suuri. Toivottavasti moni uskaltaisi toimeentuloluukulle.

Kokko ei usko, että asumistuen leikkaus tuo hallituksen arvioimat 123 miljoonan euron säästöt.

– Olen varma, että tarvittavat säästöt löytyisivät jostakin muualta kuin kaikkien köyhimmiltä. Peräänkuulutan sosiaalista omaatuntoa, sitä hallitukselta pitäisi nyt löytyä, haastaa Kokko.

Lähde: EKL ja MTV

 

Takaisin alkuun

 



 

Olen mielestäni virkeä eläkeläinen, mutta puhti ei kestä ikuisesti

Suomalaiset valmistautuvat vanhuuden tuomiin ongelmiin liian myöhään – usein vasta kun on jo liian myöhäistä. Viimeistään seitsemänkymppisenä kannattaisi ryhtyä miettimään, missä pystyy vanhana asumaan, pääseekö kotoa liikkeelle ja onko palveluita lähellä.

Kun virtaa ja terveyttä riittää, omaa vanhenemista ei huvita tai jaksa miettiä. Vanhuuden vaivat hiipivät pikkuhiljaa, joten moni lykkää muutoksia, kunnes ei enää itse selviydy niistä.

Erityisesti vähävaraiset vanhukset saattavat asua huonoissa olosuhteissa pitkäänkin, koska muutoksia ei ole varaa teettää. Silloin vanhuus omassa kodissa ei ole nautinto, vaan selviytymistä päivästä toiseen. Myös kotiapua tarvitaan enemmän, jos asunto ei sovellu esimerkiksi huonosti liikkuvalle.

Katso seuraavasta, miten ikääntyminen keskimäärin etenee ja miten siihen kannattaisi varautua hyvissä ajoin. Iät ovat suuntaa-antavia, koska vanheneminen etenee kaikilla hyvin eri tahtiin.

63–73–vuotiaat63–73-vuotias: terve ja pirteä

– Liikuntaa, harrastuksia, matkustelua ja ystäviä riittää.

– Jo yli puolella on jokin pitkäaikaissairaus. Useimmilla on vähintään lähipiirissä joku, joka sairastuu.

– Noin 70-vuotiaana alkaa pohdinta: miten selviydyn vanhuudesta?

Mitä tehdä tässä iässä?

– Pohdi, pärjäätkö nykyisessä asunnossasi vielä 10–20 vuoden kuluttua. Miten omat vanhempasi pärjäävät/pärjäsivät? Tilastojen valossa voit elää jopa 10 vuotta heitä vanhemmaksi.

– Aloita remontti, jos sellaiseen on tarvetta (huomioi esteettömyys, portaat, korkealla sijaitsevat kaapit ja valaistus). Maksutonta korjausneuvontaa saa mm. Vanhustyön keskusliitosta.

– Jos haaveilet vanhuuspäivistä palvelujen lähellä kerrostalossa, nyt on hyvä aika muuttaa – homma hoituu vielä itsenäisesti.

73–83-vuotias: vauhti hiipuu vähitellen

73–83–vuotiaat– Sairaudet ja vanhuuden vaivat lisääntyvät voimakkaasti, toimintakyky heikkenee.

– Moni menettää ystäviä tai puolison (miehistä leskiä viidennes, naisista yli puolet). Yksinäisyys ja masennusoireet lisääntyvät.

– Liikunnan harrastaminen vähenee ja kävelyvauhti hidastuu.

– Portaiden nouseminen, vartalon taivuttaminen, kyykistyminen, polvistuminen, kumartuminen, ostoskassien kantaminen ja pukeutuminen vaikeutuvat.

– Kuulo ja näkö (myös hämäränäkö) sekä havainnointikyky ja muistin toiminta hidastuvat.

– Kokemus elämänlaadusta ja omasta terveydestä heikkenevät.

Mitä tehdä tässä iässä?

– Pohdi, miten selviät, jos joudut jossain vaiheessa luopumaan ajokortista. Pääsetkö kauppaan, harrastuksiin, mökille tai kyläreissuille?

– Nyt on viimeinen hetki omatoimiseen remonttiin tai muuttoon. Yli 75-vuotiaat selviytyvät harvoin isoista muutoista tai remontista itsenäisesti (poikkeuksia toki on).

– Luovu turhasta tavarasta.

– Pidä mahdollisuuksien mukaan kiinni liikunta- ja muista harrastuksista.

Yli 83-vuotias: elinpiiri pienenee

yli 83–vuotiaat– Fyysinen heikkeneminen alkaa, hauraus–raihnaus-oireyhtymän todennäköisyys kasvaa.

– 90 prosentilla on jokin pitkäaikaissairaus.

– Liikunnallinen toimettomuus lisääntyy erityisesti naisilla.

– Harrastaminen, matkailu ja sosiaalinen elämä vähenevät. Ystäviä on entistä vähemmän.

– Tietokoneen käyttö vähenee.

– Entistä vaikeampi selviytyä arkielämän tavallisista vaatimuksista.

Mitä tehdä tässä iässä?

– Kaikki isot toimenpiteet, kuten muutto tai remontti, olisi pitänyt jo tehdä. Jos ei ole tehty, tarvitset todennäköisesti apua läheisiltä tai ammattilaisilta.

– Tee kaikkea sitä, mitä olet aina halunnut tehdä. Opiskelu, ystävien tapaaminen ja yhdessä harrastaminen parantavat muistia ja lisäävät hyviä vuosia elämään.

– Pohdi, kannattaisiko tuleviksi vuosiksi hankkia vaikka tablettitietokone ja opetella pelaamaan sillä pasianssia.

– Nauti mahdollisimman terveestä vanhuudesta!

Lähde: YLE, verkosivut
Margit Granberg, koulutussihteeri, Eläkkeensaajien keskusliitto. Jukka Laakso, korjausneuvonnan päällikkö, Vanhustyön keskusliitto. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011 (toim. Seppo Koskinen, Annamari Lundqvist ja Noora Ristiluoma). Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksen tuloksia 2002-2012 (toim. Ilkka Haapola, Antti Karisto ja Mikael Fogelholm). Fysiologinen vanheneminen (Pertti Pohjolainen, Ikäinstituutti).

Lue myös

 

Lainasin oheisen artikkelin YLEn sivuilta.

Minulle se kolahti. Olen suhtkoht hyvässä kunnossa, mutta noin minullekin tulee käymään. Askel lyhenee ja muisti pätkii entistä pahemmin. Ystäväpiiri vähenee, sillä todella hyviä ystäviä on vain vähän..

Asumistani rupesin vuosi sitten kohentamaan. Aloitin remontin ja myin talon toisen pään huoneiston. Pankinjohtaja kauhistui ajatusta ja teki kaikkensa estääkseen kaupan, vaikka en edes lainaa pyytänyt. Tuntui siltä, että koko vakavarainen pankki menee sen takia vararikkoon. Pankissa ei siis ole ainakaan minulla ystäviä, koska en ole heille tarpeeksi varakas asiakas.

Remontti jatkuu pikkuhiljaaa ja koko alkuvuoden vaivannut flunssakin näyttää antavan periksi.

Aarno Korpela



 

Uutta tietoa yksinasuvan muistisairaan arjesta

Yhä useampi kotona asuva iäkäs ihminen sairastaa muistisairautta. Tästä huolimatta näiden henkilöiden omakohtaisia kokemuksia arjesta sairauden kanssa on tuotu esiin vain vähän.

VTM Elisa Virkola väitteli yksinasuvien muistisairaiden arjesta tammikuussa 2014

VTM Elisa Virkola seurasi kahden ja puolen vuoden ajan viiden iäkkään muistisairaan naisen arkea. He asuivat yksin Helsingin kantakaupungissa. Tutkimus avaa uuden näkökulman muistisairaan ihmisen toiminnan ymmärtämiseksi.

Elisa Virkola

Lähde: Jyväskylän Yliopiston verkkosivut



Väitöstutkimus tuottaa uutta tietoa yksinasuvien muistisairaiden ihmisten elämäntilanteista ja arjesta heidän itsensä kertomana. VTM Elisa Virkola seurasi kahden ja puolen vuoden ajan viiden iäkkään muistisairaan naisen arkea. He asuivat yksin Helsingin kantakaupungissa. Tutkimus avaa uuden näkökulman muistisairaan ihmisen toiminnan ymmärtämiseksi.

Tutkimukseen osallistujien näkökulmasta arkielämä näyttäytyi monimutkaisena sekä runsaasti kykyjä ja taitoja vaativana. Muistisairauden merkitykset ja erilaiset muutostilanteet herättivät runsaasti pohdintaa. Sairastuneet yrittivät toimia arjessaan onnistuneesti sekä tulla toimeen heikentyvien kykyjensä ja taitojensa kanssa. Samanaikaisesti heille oli tärkeää ylläpitää tunnetta omasta elämänhallinnasta ja kyvykkyydestä. Eteen tuli kuitenkin tilanteita, joissa omasta päätösvallasta oli neuvoteltava esimerkiksi läheisten kanssa. Myös mahdollisuudet saada tukea vaihtelivat.

Näkökulmaksi tavoitteellisuus avuttomuuden sijaan

Tutkimuksen tuottamaa tietoa voivat hyödyntää niin muistisairaat kuin heidän läheisensä, ammattilaiset sekä kaikki, jotka kohtaavat arjessaan muistisairaita ihmisiä. Tuloksia voidaan käyttää myös ikääntyneille suunnattujen palvelujen kehittämisessä. Virkola korostaa, että muistisairas ihminen tulee nähdä tavoitteellisena toimijana usein esillä olevan avuttomuuden ja kyvyttömyyden sijaan. Yksinasuvan muistisairaan ihmisen hyvinvoinnin ja itsemääräämisen edistämiseksi arjen eettisesti herkkiin tilanteisiin tulee kiinnittää huomiota.

Aineisto koostettiin vuosien 2009–2011 välisenä aikana seuraamalla tutkimukseen osallistujien arkielämää etnografisin menetelmin, keskustellen sekä havainnoiden heidän toimintaansa ja arjen tilanteita. Virkola käsittää toiminnan kulttuuri-, aika- ja ympäristösidonnaisena. Väitöksessä syvennytään muun muassa muistisairaudelle annettuihin merkityksiin ja erilaisiin arkielämän käytäntöihin, kuten ruokailuun, harrastuksiin ja ulkona liikkumiseen sekä mitä seurauksia sairaudesta on näille käytännöille. Tutkimusta on rahoittanut Emil Aaltosen Säätiö.

VTM Elisa Virkola kirjoitti ylioppilaaksi Helsingistä Lauttasaaren Yhteiskoulusta vuonna 2000. Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2007. Hän on aiemmin toiminut sosiaalityöntekijänä kunnallisissa vanhusten palveluissa sekä projektitutkijana Ikäinstituutissa.

Voit tutustua väitöskirjaan Jyväskylän Yliopiston verkkosivuilta (pdf-tiedosto).

Elisa Virkolan väitöskirja

 

Takaisin alkuun

 

Tekstikooste: Yksinasuva Aarno Korpela.

Piirros: Kyllikki (86 v)


 


 

 

Vanha nainen ja auto

Jos mieheltä kysyt, vastaus on varmasti ”Toivoton yhdistelmä”. Edellyttäen tietenkin, että hän ei halua lausua kohteliaisuutta.

Mieheni kuoleman jälkeen ja poikieni muutettua muualle omaan elämäänsä olen hoitanut autoni itse. ”Hoitanut” sillä periaatteella, että auto ei ole harrastus eikä näyttelyesine. Se on vain välttämätön käyttöesine. Autoa olen tarvinnut lähes päivittäin siitä lähtien kun täytin 18 vuotta ja tarvitsen edelleen. Melkein pelottaa ajatus siitä, mitä sitten teen ellen enää saa ajaa.


Täytän tänä vuonna 75v. Ajokortti on uusittava. Muistelin viiden vuoden takaista kirjettä. Joulukuun alussa posti oli tuonut minulle kirjeen ajoneuvoviranomaisilta: ”Ajo-oikeutenne päättyy.” Istuin se paperi kädessäni pitkän aikaa ihan hiljaa. Sitten otin asiasta selvää: Minun tuli toimittaa ajoneuvoviranomaisille kahden henkilön allekirjoittama todistus siitä, että osaan ajaa autoa, joitakin muita papereita sekä lääkärin todistus tutkimustuloksineen ja passikuvia.

Lääkärin tutkimuspapereissa minua huvitti se, jossa tutkittiin minun alkoholinkäyttöäni malliin ”rasti ruutuun”: käytän alkoholia yhden annoksen (esim. 1 olut) päivässä / viikossa / kuukaudessa / en käytä. Ja samanlaisia kysymyksiä A4-lomake täynnä. Kerroin tästä omalle lääkärilleni mihin hän vastasi: ”Älä sure. Siihen paperiin kaikki nyt vastaavat ihan miten sattuu.” Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä käytänkö mahdollisesti huumeita. Eikä siitä tunnenko liikennemerkit.

No, keräilin paperit ja toimitin ne poliisilaitokselle. He uusivat ajolupani. Olin ollut siinä käsityksessä, että tästä lähtien joudun hoitamaan tämän ruljanssin (ja maksamaan maksut) kerran vuodessa. Hämmästyin kuitenkin iloisesti, kun ajokortin käteeni saatuani näin, että se oli myönnetty viideksi vuodeksi. Ilmeisesti sitten luottivat, että järjenjuoksuni tai näkökykyni ei muutu mitenkään viiteen vuoteen.

Tänä vuonna eivät ole lähettäneet minulle mitään kirjettä eikä sähköpostia, mutta sama ruljanssi on kuitenkin hoidettava. Saa nähdä antavatko minulle korttia enää enempää kuin vuodeksi kerrallaan. Toivottavasti sentään sen saan.

Takaisin alkuun

 





 

Teräsvaari aikoo ajaa rallia 80-vuotiaaksi asti

Orimattilassa asuvaa Matti J. Tarvaista voi hyvällä syyllä kutsua Mister moottoriurheiluksi. Hän on ajanut kilpaa kaksi-, kolme- ja nelipyöräisillä moottoriajoneuvoilla peräti yli viisikymmentä vuotta.

Näin se on

. Mies ei aio jättää rakasta harrastustaan vielä pitkään aikaan. Hän sanoo ajavansa rallia vuoteen 2025 asti.
- AKK muutti suuressa viisaudessaan sääntöjään viime vuonna niin, että minäkin voin ajaa 80-vuotiaaksi asti, ensi vuonna 70 vuotta täyttävä Tarvainen kertoo innostuneena.
Kun olin nuori, minun piti katsoa, mikä oli halvin vaihtoehto aloittaa, koska minulla ei ollut rahaa riittävästi.

Matti J. Tarvainen

Miehen uskomattoman huikea ura alkoi vuonna 1962. Hän on ajanut muun muassa enduroa, Road Racea, jäärataa, jääspeedwayta, motocrossia, rallicrossia, autosuunnistusta, rallia, rallisprintiä, rata-ajoa, kiihdytysajoa, jokamiesluokkaa, autoslalomia ja taloudellisuusajoa.

- Kun olin nuori, minun piti katsoa, mikä oli halvin vaihtoehto aloittaa, koska minulla ei ollut rahaa riittävästi, hän perustelee laajaa lajivalikoimaansa.
Toki taustalta löytyy myös suuri innostuneisuus moottoriurheiluun. Formuloitakin mies on ajanut Keimolassa kokeilumielessä.

Hän voitti luokkansa Virossa ajetussa Historic-rallin EM-osakilpailussa 19. heinäkuuta ja on Suomessa ainoa ihminen, joka on ajanut kaikki vuodesta 1991 järjestetyt Suomen osakilpailut.

- Viime vuonna olin Virossa toinen ja sitä edellisenä vuonna voitin. En ole kuitenkaan mukana sarjassa, koska en ole viitsinyt maksaa sarjamaksuja, sillä ajan vain Suomen ja Viron kilpailut.
Viime vuonna Tarvainen myös teki suomalaista moottoriurheiluhistoriaa. Hän ajoi 23 kilpailua, joista 16 oli rallikilpailua. Urakka alkoi Kouvolan ABC-rallista tammikuussa ja päättyi Vantaalla lokakuussa.

- Kaikissa rallikilpailuissa minulla oli eri kartturi, jotka olivat kansallisen luokan kisailijoita.
Karttureina olivat Mikko Anttonen, Timo Savilaakso, Jarno Metso, Arto Arola, Keijo Lindgren, Miso Kallio, Timo Tuominen, Petri Lehtinen, Antti Siikala, Ilkka Pohjonen, Keijo Koskimaa, Jukka Mustonen, Marko Hovatov, Tuomo Tulppo, Harri Rasila ja Kalevi Lonka.

- Minulle tuli vain yksi keskeytys Jari-Pekka-rallissa Heinolassa teknisen vian vuoksi.
Lisäksi mies ajoi seitsemän rallisprintiä.
- Kaikki viime vuoden kilpailut ajoin seitsemällä erilaisella ja omalla Skodan kilpa-autolla.
Tällä hetkellä hänellä on niitä neljätoista.

Miehellä siis riittää tekemistä, ja hän rakastaa vauhdin hurmaa. Vähän nuorempana vähän liikaakin, kun poliisi antoi hänelle sakkoja ylinopeudesta.
- Kortti minulta ei ole kuitenkaan koskaan lähtenyt.
Onpa mies myös päässyt toimimaan Simo R. Lampisen kuskina Lahti Classic Tour´ssa.

- Olin Simon mukaan "ensimmäinen" kuljettaja hänelle.

Lue lisää

Lähde: YLE Teksti ja kuvat

 

Takaisin alkuun

 



 


 

Vanhuspalvelulaki ei oikein toimi, tilanne heinäkuussa 2014

Vanhusten kotona pärjäämistä tuetaan käytännössä yhä sosiaalihuoltolain pohjalta, vaikka uusi vanhuspalvelulaki on ollut voimassa kesästä asti. Ongelmana on hallinnon näkökulma, jonka seurauksena vanhus ei yleensä saa juuri itselleen sopivinta tukea.

Uusi vanhuspalvelulaki ei vielä toimi täysin asiakkaan parhaaksi. Laki edellyttää ennalta ehkäisevää toimintaa. Käytännössä apua tarjotaan usein liian myöhään, jolloin edullisimmat tukivaihtoehdot eivät enää tule kysymykseen.

– Monissa kunnissa on tutustuttu lakiin vasta viime syksynä, arvioi kehittämispäällikkö Arja Honkakoski Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta.

– Tällä hetkellä käytäntö on, että palvelut ovat tulleet vasta sitten mukaan vahvasti, kun vanhuksen toimintakyky on voimakkaasti heikentynyt, toteaa Oulun seudun ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston pilottitutkimusta valvonut professori Petri Kinnunen Lapin yliopistosta.

Pilottitutkimuksessa on luotu vanhuspalveluihin lain hengen mukaisia ideaalimalleja ja verrattu niitä käytäntöihin. Työntekijöiden kyselyihin ja vanhusten haastatteluihin perustuvan tutkimuksen johtopäätöksistä aiotaan raportoida ministeriöille.

Vanhusten tilaa arvioidaan usein vain fyysisten ja tiedollisten valmiuksien osalta.

Vanhus ei uskaltanut käydä pihallaan viiteen kuukauteen

– Aino-Maria Koistinaho

Sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky sivuutetaan helposti. Tutkija-opiskelija Aino-Maria Koistinaho kertoo tavanneensa kotipalveluasiakkaan, joka ei uskaltanut käydä ulkona kertaakaan marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana.

Yksipuolisia palvelutarveselvityksiä

Pilottitutkimuksessa on havaittu, että muun muassa lakisääteinen vanhuksen palvelutarveselvitys tehdään usein liian myöhään ja hallinnon näkökulmasta.

– Eräs vanhus ei saanut ateriapalveluja, koska bussipysäkki sijaitsi liian lähellä. Hän ei kuitenkaan voinut hoitaa kauppa-asioita itse, koska ei pystynyt kantamaan ruokakassia, kertoo omasta tutkimusaineistostaan Tuomas Alatalo.

Vanhus ei saa ateriapalveluja, vaikka ei jaksa nostaa kauppakassia

– Tuomas Alatalo

– Mitä aikaisemmassa vaiheessa esimerkiksi yksinäisyys todetaan, sen kevyempiä ja helpompia palvelut ovat. Jos henkilö jää kotiin seinien sisäpuolelle, hän toki voi jollakin lailla pärjätä. Mutta ennen pitkää seinät alkavat liikkua tai huonekaluista tulee juttuavereita. Mahdolliset riippuvuudet ja päihteet voivat kehittyä pahaksi ongelmaksi, Petri Kinnunen muistuttaa.

Yksi pilottitutkimuksen havainnoista on, että vanhukset saavat huonosti tarvitsemiaan kuljetuspalveluja. Niitä järjestää eri tarkoituksiin useampi viranomaistaho vailla keskinäistä koordinaatiota.

Omaiset mukaan tukea suunnittelemaan

Lakisääteinen palvelutarveselvitys onnistuu parhaiten, jos sen tekoon osallistuu eri alojen asiantuntijoita ja omaisia. Kuitenkin käytännössä sen saattaa tehdä vain yksi kunnan edustaja, eikä vanhus itsekään aina ymmärrä, mistä sovittiin.

– Kattavan arvion palvelutarpeestaan saaneet näyttävät pärjäävän paremmin kotona, kertoo tutkija-opiskelija Maria Joona.

Omaisilta paljon apua saavat ikäihmiset kertovat tutkijoille, että eivät selviytyisi kotona ilman sukulaisten apua. Vastoin yleistä käsitystä läheistukea ja naapuriapua annetaan vanhuksille huomattavan paljon.

Ensi vuoden alusta lukien laki velvoittaa kunnat nimeämään vastuutyöntekijän paljon tukea tai palveluja tarvitseville vanhuksille. Vastuutyöntekijä tiedottaa vanhuspalveluista ja ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon vanhuksen palvelutarpeet.

L Yle Oulu

Lue myös

Koti voi olla vanhuksen vankila

SuPer vaatii ministereitä pitämään lupauksensa

Vanhuspalvelulakia valmistellut muutti mielensä: Lakiin tarvitaan hoitajamitoitus.


Takaisin alkuun

 




 

Varokaa minua kun vanhenen

Sain tämän tekstin ystävältäni kun olin täyttänyt 70v. Olin ollut "paossa" varsinaisena päivänä, mutta hän soitti, kysyi saisiko tulla käymään ja toi tämän ikimuistettavan kortin kukkien kera.


Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin
ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle.
Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat
ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.
Kun väsyttää istun jalkakäytävälle
ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita
ja kolisutan kepillä rauta-aitoja
korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.
Menen sateeseen aamutossut jalassa
ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista
ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä
ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla
tai pelkkää leipää ja pikkelsiä koko viikon
ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta romua laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita
ja maksaa vuokra kiltisti eikä puhua rumia kadulla
ja näyttää lapsille esimerkkiä.
Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.
Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?
Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan
Kun minä yhtäkkiä ole vanha ja pukeudun violettiin.


Jenny Joseph, synt. 7.5.1932 (Suom. Alice Marin)

Sivu: Marja Aramo

 

 





Pitäisikö suomalaiset velvoittaa elättämään omat vanhempansa?

Suomessa vanhemmat on velvoitetettu pitämään huolta alaikäisistä lapsista ja avioliitossakin on pidettävä huolta puolisosta. Oikeustieteen professorin mukaan myös velvollisuus auttaa köyhiä vanhempia voitaisiin kirjata lakiin.

Tai sitten perintö pois

Professori Kangas sanoo, että jos velvoite omista vanhemmista huolehtimiseen ei saa kannatusta, on toisena vaihtoehtona perinnönjaon muuttaminen.

Kankaan ehdotuksessa perinnön lakiosa ei enää tipahtaisikaan lapselle automaattisesti.

– Se tarkoittaisi sitä, että jos lakiosajärjestelmä kumottaisiin, niin isällä tai äidillä olisi oikeus palkita se rintaperillisistä, joka on auttanut heitä, muistanut heitä ja pitänyt huolta heistä heidän vanhuudessaan.

Varsinkin omaishoitamisessa oikeudenmukaisuus toteutuisi professorin mukaan näin parhaiten. Jos ei osallistu, ei tule perintöäkään.

Vastaavasti niissä tapauksissa, joissa esimerkiksi isä on jo juonut rahat ja perinnöt, on laki monissa maissa suopea.

– Jos vanhempi on elatuksen tarpeessa juoppouden tai rikollisen elämätapansa johdosta niin, että on aiheuttanut sen itselleen, niin silloin ani harvoin lapset joutuvat vastaamaan heidän elatuksesta, Kangas sanoo.

LÄHDE: Marcus Ziemann Yle Uutiset



Perheoikeuteen erikoistunut professori Urpo Kangas ehdottaa, että aikuiset lapset voitaisiin velvoittaa maksamaan esimerkiksi vanhempiensa laitospaikat, jos vanhempien oma eläke ei riitä.

Ajatus elatusvelvollisuuden ulottamisesta omiin vanhempiin ei ole uusi. Se oli aikoinaan myös Suomen laissa. Vuodelta 1922 peräisin ollut köyhäinhoitolaki kumottiin kuitenkin hyvinvointivaltion arvoihin huonosti sopivana vuonna 1970.

Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas muistuttaa, että vastaava laki on kuitenkin käytössä useissa Euroopan maissa. Ja se myös toimii käytännössä.

– Jos äidin eläke ei riitä laitoshoitopaikkaan tai omaishoitoon, niin silloin varakas lapsi saa luvan auttaa, koska hän tulee myöhemmin mahdollisesti perimään omaisuutta.

Suomessa vanhemmat velvoitetaan pitämään huolta alaikäisistä lapsistaan. Avioliitossakin on pidettävä huolta puolisosta. Omista vanhemmista ei sen sijaan nykylain mukaan tarvitse välittää, ovat he miten köyhiä tahansa.

– Oikeudenmukaisuus suorastaan huutaa sitä sellaisissa tapauksissa, joissa lapsi on hyvin varakas, käyttää tuhlailevaan elämään omia varojaan, ja on hylännyt omat vanhempansa, Kangas sanoo.

Lähde:Yle Uutiset

 

Takaisin alkuun

 

Mitä mieltä olet asiasta?

Osallistu keskusteluun.


Mielestäni professori Urpo Kangas on ottanut esille kannatettavan ajatuksen.

Olen tullut kyyniseksi asian suhteen. Olen kohdannut aika monta tapausta, jossa lapset eivät ole suostuneet osallistumaan vanhempiensa hoitoon.

Rikkaat lapset ovat tehneet kaikkensa turvataakseen perintönsä.

Heidän mielestään vanhempien omaa varallisuutta ei saisi käyttää hoitoihin, vaan yhteiskunnan pitäisi maksaa kaikki.

Aarno Korpela



 

Verenluovutuksen uusi ikäraja on 18–70 vuotta

Verenluovutusta voi siis jatkaa siihen asti, kunnes täyttää 71 vuotta. 66 vuotta täyttänyt voi luovuttaa verta vain, jos edellisestä verenluovutuksesta on alle kaksi vuotta. Käytännössä tällä hetkellä verenluovutusta voivat jatkaa korkeintaan 68-vuotiaat.

Uutinen on otettu innokkaasti vastaan.

Kauan kaivattu uudistus, mutta omalta kannalta liian myöhään. Olisi saanut tulla muutamaa vuotta aikaisemmin - silloin kun täytin 66 vuotta tunsin itseni niin terveeksi, että olisin halunnut jatkaa verenluovutusta 2 - 3 kertaa vuodessa.

Kysyin kirjallisesti poikkeuslupaa SPR:n Veripalvelusta, jolloin sain tiukan vastauksen, ettei käy päinsä. Ilmeisesti säännökset ovat muuttuneet EU:ssakin, koska silloin vedottiin. siihen, että EU kieltää verenluovuttamisen yli 65 vuotiailta.

Joka tapauksessa on hieno asia, että luovutusikää on nostettu aina siihen asti, kun ihminen täyttää 71 vuotta.

Katso veripalvelun sivuilta, oletko kelvollinen verenluovuttajaksi >>.

Minua todella aikanaan harmitti, kun en enää iän puolesta saanut luovuttaa, kuten voit todeta aikaisemmasta jutustani.

Aarno Korpela


Verta saa tulevaisuudessa luovuttaa siihen asti, kun täyttää 71 vuotta. Edellytyksenä on, että yli 65-vuotias on ollut aktiivinen luovuttaja. Lisäksi hänen on pitänyt luovuttaa verta kahden edellisen vuoden aikana.

– Suomalaiset ovat niin terveitä, että se 65-vuoden yläikäraja on ollut turhan matala, perustelee SPR:n Veripalvelun verenluovutuksen lääkäri Johanna Castrén ikärajan nostoa.

Uusi ikäraja otetaan käyttöön 10. helmikuuta. Sama raja on jo nyt käytössä useassa Euroopan maassa. Suomessa muutos tehtiin muun muassa näistä maista saatujen kokemusten perusteella.

Näiden tietojen perusteella Johanna Castrén sanoo, ettei perusterveelle yli 65-vuotiaalle luovuttajalle aiheudu verenluovutuksesta sen enempää riskiä kuin nuoremmillekaan.

Castrénin arvion mukaan uusi ikäraja voi antaa vuosittain jopa tuhansille luovuttajille mahdollisuuden jatkaa uraansa.

– Aika sitten näyttää kuinka moni säilyy niin terveenä, mutta tämä on iso joukko aktiivisia luovuttajia, joita tämä koskee.

Verenluovutuksen yläikärajan nostamisesta huolimatta luovuttaminen pitää aloittaa ennen sitä päivää kun täyttää 60 vuotta.

Ikärajan nostaminen antaa usealle tuhannelle luovuttajalle mahdollisuuden jatkaa potilaiden auttamista. Uutinen on otettu innokkaasti vastaan.

Lähde:Yle Uutiset ja SPR Veripalvelu

 

Takaisin alkuun

 





 

Harkitsetko osa-aikaista tai kokopäiväistä työtä?

Melkein puolet 55-79-vuotiaista voisi harkita osa-aikaista tai kokopäiväistä työtä vanhuuseläkkeellä, ilmenee Eläkeläisliittojen etujärjestön kyselystä.


Enemmistö 55-79-vuotiaista suomalaisista kokee lähes vastustamatonta tai melko suurta halua parantaa ystävyyssuhteitaan ja liikkua aktiivisemmin loppuelämänsä aikana. Moni haluaa myös auttaa lähiomaisiaan taloudellisesti, muuttaa elintapoja ja matkustella, ilmenee Eläkeläisliittojen etujärjestön kyselystä.

Huomisen kynnyksellä -nimisellä tutkimuksella kartoitettiin 55-79-vuotiaiden tulevaisuuden näkymiä.

Sen sijaan ulkomaille muuttaminen ja uuden pari- tai rakkaussuhteen aloittaminen on vastaajien mielestä vähemmän kiinnostavaa.

Työt eläkkeellä kiinnostavat

Melkein puolet 55-79-vuotiaista on kiinnostunut tekemään osa-aikaista tai kokopäiväistä ansiotyötä vanhuuseläkkeellä. Osa-aikaista työtä voisi harkita lähes joka toinen vastaaja, ja kokoaikaista työtä neljä prosenttia vastaajista.

Kiinnostus on lisääntynyt vuodesta 2010, jolloin Eläkeläisliittojen etujärjestö teetti edellisen Huomisen kynnyksellä -tutkimuksen.

- Kiinnostus on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä, jopa 75-79-vuotiaiden keskuudessa, kertoo TNS Gallupin toimialajohtaja Juhani Pehkonen tiedotteessa.

Yli 70-vuotiaista neljännes piti osa-aikaista työtä mahdollisena.

Suurin osa torjuu eläkeiän nostamisen

Niukka enemmistö 1 116 vastaajasta torjuu ehdotuksen eläkeiän nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen. Reilu kolmannes antoi varovaisen myönteisen vastauksen ehdotukseen eläkkeelle siirtymisen alaikärajan nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen.

Nykyistä 63 vuoden eläkkeelle siirtymisen alaikärajaa pitää hyvänä kolme neljästä vastaajasta, ja liian alhaisena kuudesosa.

- Tuloksista voi tehdä senkin johtopäätöksen, että moni nykyistä 63 vuoden alaikärajaa sopivana pitävä saattaisi kuitenkin hyväksyä alaikärajan nostamisen parilla vuodella. Tämä tosin koskee ainoistossa lähinnä niitä ikäihmisiä, jotka ovat itse vähintään 65-vuotiaita, Pehkonen sanoo.

Tutkimuksen kohderyhmänä oli 55-79 vuotta täyttänyt väestö. Tutkimusaineisto kerättiin kirjekyselynä touko-kesäkuussa.

Jessikka Aro Yle Uutiset

 

TÄHÄN KOHTAAN joko tekstiä tai kork. 170 pikselin kuvia



 

Vanhustenviikko hyvien vuosien puolesta

Viikolla (vk 41) vietettiin valtakunnallista vanhustenviikkoa. Esimerkiksi Kemin alueen palvelutaloissa järjestettiin viikon kunniaksi monenlaista ohjelmaa, kuten ulkoilua, opastettuja kierroksia sekä yhteistilaisuuksia. Tänä vuonna teemana on Hyviä vuosia.

Vanhustenviikko


Vanhustenviikkoa vietetään aina vanhustenpäivän jälkeisenä viikkona.

Vanhustenpäivä on aina lokakuun ensimmäinen sunnuntai.

Vanhustenpäivää on vietetty vuodesta 1954 lähtien.

Vuonna 2013 vanhustenviikon teema on Hyviä vuosia.

"Työn parissa jokainen viikko on minulle vanhustenviikko."

- Sari Holappa


Tänä vuonna vanhustenviikon teema on kahdessa sanassa: Hyviä vuosia. Vire Koti Purolan johtaja Sari Holappa kertoo, että hänen mielestään vanhusten hyvien vuodet koostuvat arvokkaasta ja turvallisesta elämästä.

- Mielestäni hyvät vuodet ovat sellaisia, että vanhuksella on hyvä olla ja hän voi päättää omista asioistaan arvokkaasti sekä turvallisesti, Holappa kertoo.

Holapan mukaan vanhustenviikon tapaisia kampanjoita voisi olla useampikin vuodessa.

- On hieman erikoista, että on vain yksi viikko, jolloin nämä asiat nostetaan esille. Työn parissa jokainen viikko on minulle vanhustenviikko ja mielestäni jokainen päivä on vanhukselle tärkeä, ei ainoastaan yhtenä viikkona vuodesta, sanoo Holappa.

Yksinäisyydestä pitäisi puhua

Vuosittain vanhustenviikolla on jonkinlainen teema. Holapan mielestä on olemassa asioita, joita voisi nostaa jälleen esille.

- Yksinäisyys on yksi olennaisimmista teemoista. Tällä hetkellä myös oikeanlaisten hoitopaikkojen löytäminen on tärkeää, että jokaiselle löytyisi sopiva vaihtoehto. Kotiasumista tuetaan, mutta palveluasumismuoto on monesti se parhain vaihtoehto vanhukselle. Turva ja palvelut löytyvät ympäriltä sekä yksinäisyys vähenee, Holappa sanoo.

LÄHDE: Yle Perämeri

 

Takaisin alkuun

 

Tosiasia kuitenkin oli, että vanhustenviikko jäi monen muun asian jalkoihin.



 

Suomi laahaa vanhusten hyvinvoinnissa

Suomi on muihin pohjoismaihin verrattuna jäljessä vanhusten
hyvinvoinnissa.

Peruspalveluministeri vanhusten hyvinvoinnista: "Parempaan pitäisi pystyä"

"Vanhuspalvelulaki keskeinen työkalu"

Peruspalveluministerin mukaan Suomen ja Ruotsin suuri ero tuloksissa vaatii vielä tarkempaa tutkimista.

- Meillä on haasteita esimerkiksi terveyserojen osalta, jotka koskevat paitsi ikääntyneitä, myös muita ikäryhmiä. Meidän pitäisi saada terveyserot paremmin kuriin. Luulen, että tässä tulee eroa naapurimaahan Ruotsiin.

Huovisen mielestä vastikään voimaan tullut vanhuspalvelulaki on keskeinen työkalu vanhusten hyvinvoinnin kehittämisessä.

- Lain mukanaan tuomat uudistukset ja muutokset eivät vielä tietenkään näy tutkimuksessa. Uskon, että pidemmällä aikavälillä varmasti saamme parempia tuloksia myös tällaisissa vertailututkimuksissa juuri vanhuspalvelulain toimeenpanon myötä, Huovinen arvioi.


Melkein kaikki pohjoismaat olivat
Suomen edellä 1.10.2013julkaistussa
ikäihmisten hyvinvointia mittaavassa
vertailussa. Suomi päätyi vertailussa
sijalle 15. Vertailussa on 91 maata.

Ruotsi vei vertailun ensimmäisen sijan,
ja Norja toisen. Tanska oli 17.

Suomen sijoitusta heikensivät
vanhempien ihmisten heikko koulutus ja
vanhojen naisten pienet eläkkeet.
Vertailussa huomioitiin vanhusten
toimeentulo, terveys ja elämän laatu.

- Sijoitus ei tietenkään ole sellainen, mitä Suomelta on totuttu näkemään tämän tyyppisissä tutkimuksissa. Parempaan pitäisi pystyä. Sija 15 ei ainakaan minua tässä tutkimuksessa tyydytä, peruspalveluministeri Huovinen sanoo.

- Myös tutkimuksen tekijät ovat todenneet, että Suomessa on jo tehty toimenpiteitä moniin asioihin, joihin on kiinnitetty huomiota. Ne eivät ehkä vielä valitettavasti näy tuloksissa, Huovinen huomauttaa.

LÄHDE: YLEN verkkosivut

Takaisin alkuun

 




Pitkä avioliitto pidentää miehen elämää

Vuosikausia kestävä avioliitto on keskeinen miehen elämän pituutta ennustava seikka, suomalaisbrittiläinen tutkimus vahvistaa. Avioerot puolestaan nipistävät elinvuosia, tutkijat kirjoittavat Journal of Epidemiology & Community Health -lehdessä.

Ikäihmisten avioliitot kaksinkertaistuneet

Tilastokeskuksen mukaan nykyään solmitaan vuosittain noin tuhat avioliittoa, joissa puolisoista ainakin toinen on yli 60-vuotias. Vuosikymmen sitten tällaisia avioliittoja oli 450 vuodessa.

Myös yli 50-vuotiaiden avioliitot ovat lähes tuplaantuneet samassa ajassa. 3 500 uudessa avioliitossa on nykyisin ainakin toinen osapuoli ehtinyt elää puoli vuosisataa, kun kymmenen vuotta sitten sulhanen, morsian tai molemmat olivat yli viisikymppisiä vain 1 700 uudessa avioliitossa.

Joensuun yliopistossa tekeillä olevan väitöskirjatutkimuksen mukaan varttuneella iällä avioituneet ovat yleensä onnellisia liitoissaan.


Avioliiton ja eliniän yhteys on tunnettu pitkään, mutta nyt tehty tutkimus laajentaa kuvaa ottamalla huomioon vuosikymmenten kuluessa sattuvat muutokset ihmissuhteissa. Kun nämä kaikki huomioidaan, parisuhteen merkitys vahvistuu etenkin miehillä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin 424 000 suomalaisen ja 57 000 brittiläisen yli 50-vuotiaan miehen ja naisen siviilisäätytietoja vuosilta 1971, 1981 ja 1991. Kuolleisuutta seurattiin vuodet 1991 - 2004.

Seurannan aikana pienin riski kuolla oli 50 - 74 -vuotiailla miehillä, jotka olivat olleet naimisissa halki tutkimuksen. Avioliitto ennustaa pitempää elämää myös naisilla, mutta heillä pitkään liittoon ei liittynyt yhtä suurta hyötyä. Miehilläkin vaikutus heikkeni 75 ikävuoden jälkeen.

Todennäköisimmin menehtyivät miehet ja naiset, jotka eivät olleet missään vaiheessa naimisissa tai olivat eronneet useita kertoja. Myös leskeytyneiden kuolleisuus oli suurempaa kuin aviossa olevien.

Avioliitto ja pitkät parisuhteet voivat suoda lisävuosia monellakin mekanismilla. Pitkä ja kestävä parisuhde voi esimerkiksi merkitä taloudellista vakautta, sosiaalista tukea, ja vakaita, terveellisiä elintapoja. On myös mahdollista, että terveysseikat ja elintavat vaikuttavat siihen ketkä ylipäätään päätyvät naimisiin.

Lähde: YLE varkkosivut

Takaisin alkuun

 





Tuore väitös: Suuret ikäluokat valmiita jatkamaan työssä

KUVA KOKO 300 x 150

Terveystieteiden lisensiaatin Hilkka Dufvan tuoreen väitöskirjan mukaan suuri osa suurten ikäluokkien edustajista olisi valmiita jatkamaan työelämässä pidempään. Monet Dufvan tutkimukseen vastanneista mainitsivat, että voisivat pidentää työuraansa, mikäli työssä olisi tietynlaisia joustoja.

Mistä on kyse?

  • Superkuuilmiö tapahtuu noin kerran vuodessa, kun kuu on kiertokulullaan lähimpänä maata.
  • Se näyttäytyy erityisen suurena ja kirkkaana erityisesti kuun noustessa auringonlaskun aikaan
  • Kyse on osittain optisesta harhasta, eli kohde näyttää horisontissa suuremmalta kuin korkealla taivaalla.

Yli 65-vuotiaana solmittujen avioliittojen määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2000, kirjoittaa sanomalehti Karjalainen.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2000 yli 65-vuotiaita miehiä meni naimisiin alle 300 ja naisia vajaat 170. Viime vuonna vastaava luku miehillä oli 525 ja naisilla reilut 310. Näistä naisista noin 40 ja miehistä noin 60 meni ensimmäistä kertaa naimisiin.
Vanhempien ihmisten avoliitot ovat Väestöliiton tutkijan Anneli Miettisen mukaan myös lisääntyneet.
- Voi olla, että takana on aiempi avioliitto eikä haluta enää avioitua uudelleen, Miettinen sanoo lehdelle.
Avioliiton suosio ei lehden mukaan ole romahtanut, vaikka avioitumista lykätään aiempaa myöhemmälle iälle ja erotilastot pysyttelevät korkeina.

Takaisin alkuun

 

TÄHÄN KOHTAAN joko tekstiä tai kork. 170 pikselin kuvia



YK: Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

 

Kuvassa Eleanor Roosevelt pitää kädessään julistusta

Kuva: YK:n verkkosivut

Yksi YK:n ensimmäisistä tehtävistä oli Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen laatiminen. Se on historiallinen julistus ihmisten kaikkein perustavimmista oikeuksista ja vapauksista. Näitä ovat esimerkiksi oikeus elämään, vapauteen ja kansalaisuuteen, mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapaus, oikeus työhön ja koulutukseen sekä oikeus osallistua maansa hallinnoimiseen.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

YK:n tapahtumakalenteri

Kansainväliset viikot

Kansainväliset vuodet

Kansainväliset vuosikymmenet

 

Tänään 25.11. vietetään YK:n kansainvälistä päivää naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi
merkittävimmistä syistä, jotka
hidastavat kansainvälisten kehitys-
tavoitteiden saavuttamista.

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women
muistuttaa, että naisiin ja tyttöihin
kohdistuva väkivalta on maailman-
laajuinen ihmisoikeusloukkaus.

YK ja eri hallitukset valmistautuvat
maaliskuussa 2013 pidettävään
kokoukseen, jonka pääteemana on naisiin
kohdistuvan väkivallan vähentäminen.

Takaisin alkuun

 

Vanhoja ihmisiä syyllistetään - heistä tehdään yhteiskunnan painolastia. Tälläisistä puheista pitää tulla loppu. Tämän hetken vanhat ihmiset ovat rakentaneet tätä yhteiskuntaa; kasvattaneet ja kouluttaneet lapsensa.

Nyt on aika vanhojen ihmisten myös itse nauttia sitä, mitä ovat saaneet aikaseksi.

Aarno Korpela



 


Seniorimessuilla Tampereella

Golden Age on osallistunut useasti messuille myös omalla osastolla. Nyt omaa osastoa ei ollut.

Viereinen kuva Golden Agen messuosastolta viitisen vuotta sitten.

Taas tänäkin vuonna kävin Tampereella seniorimessuilla. Tai viralliselta nimeltään tapahtuma oli kyllä Hyvä Ikä – oikein osuva nimitys. Tampere-halli oli täynnä messuosastoja, joilla tarjottiin palveluja ja tuotteita meille hyvässä Iässä oleville. Osastoja oli yli 200 ja jälkeenpäin luin, että kävijöitä oli ollut yli 7000.

Ohjelmalavalla tapahtui koko ajan. Siellä oli tietoiskuja ja haastatteluja terveydestä, apuvälineistä, liikunnasta, muodista ja sellaisista. Ravintolat ja kahvilat tarjosivat herkkujaan. Ne olivatkin koko ajan täynnä, jo senkin vuoksi että ne olivat ainoa paikka jossa voi välillä istuskella ja lepuuttaa jalkojaan.

Ei ollut näillä messuilla missejä eikä Scandinavian Hunkseja. Olipahan vain mukavaa ja hyväntuulista väkeä, liikkuivat he sitten omin jaloin, rollaattorilla tai pyörätuolilla.

Juttelin pitkään kuulolaitteita esittelevällä osastolla. Jälkipolvi kun on alkanut kiusoitella minua: ”Hei Mummu, kuuletko kuinka paljon heinäsirkat sirittävät?” Ovat ne kuulolaitteet nykyään pieniä, melkein huomaamattomia, ja kuulemma tehokkaita!

Maistelin pientuottajan juustoja, katselin senioriasuntoja ja ihailin ihmeellisiä mukavuuksia tuovaa sänkyä. Mitään en sieltä ostanut, mutta on hyvä tietää mitä kaikkea on keksitty, jotta voisin asua kotonani vielä pitkään.

Illalla kyllä tiesi kävelleensä – päivän liikuntakin tuli hoidettua!

Oma messusoasto maksaa melkoisesti, siksi on syytä suunnitella kaikki etukäteen.

Silti on aina jännä hetki, kun mennään pystyttämään osastoa. Onko osastolle vedetty sähkö ja toimiiko nettiyhteydet? Jotain voi unohtua ja voi joskus tulla kiirekin.

Tällä kerralla sellaisia murheita ei ollut, olinhan messuvieras.

 

Teksti: Marja Aramo

Takaisin alkuun

 




 

Kauppakeskukset ovat unohtaneet vanhukset ja autottomat

Tulevaisuudessa elämä keskittyy yhä enemmän kauppakeskusten ympärille. Ostosten teon lisäksi niissä käytetään palveluja ja jatkossa myös asutaan yhä useammin. Ilman autoa elävät, kuten vanhukset, eivät kuitenkaan pääse palvelujen pariin.

Mistä on kyse?

  • Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ja Kauppakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Vakula pohtivat kauppakeskusten tulevaisuutta Aamu-tv:ssä. Katso: Video: Yle =>
  • On syntynyt vanhusten asuinalueita muutaman kaupan ja kahvilan ympärille.

    Syntyy kuviteltuja työpaikka- ja asuinalueita, jotka paperilla näyttävät hyvältä, mutta jäävät käytännössä toteutumatta

Lähipalvelujen katoamisesta ja kaupunkien keskustojen autioitumisesta on kannettu huolta siitä lähtien, kun isoja kaupan keskittymiä on rakennettu kaupunkien laitamille.

- Kyllä kannetaan syystäkin huolta. Lähipalvelut ovat kadonneet kauas, sanoo kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta.

Nykyään aluemaantiede on kuitenkin muuttumassa.

- Nyt ruvetaan rakentamaan keskustoihin tai aluekeskustoihin, sanoo puheenjohtaja Jukka Vakula Suomen kauppakeskusyhdistyksestä.

Kaupan logiikka ei ole kuitenkaan sataan vuoteen muuttunut: kaupat ovat siellä mihin ihmiset sankoin joukoin pääsevät.

- Se mikä on muuttunut, on se, että keskukset ovat nykyään vain autolla saavutettavissa. Se väestönosa, joka on riippuvainen julkisista liikennevälineistä, on kauppakeskusten saavuttamattomissa, Vaattovaara sanoo.

Vanhukset ja palveluiden saatavuus

Tällä väestönosalla Vaattovaara viittaa erityisesti vanhuksiin ja siihen miten vanhukset saavat tulevaisuudessa palveluita, kuten päivittäistavaroita ja ruokaa, riittävän läheltä ja helposti.

- On käsillä aidosti iso ongelma miten ne tulevat järjestymään.

Vaattovaaran mukaan Yhdysvalloista on esimerkkejä siitä, kun vanhukset eivät pääse kauppakeskuksiin keskittyneiden palveluiden pariin.

- On syntynyt vanhusten asuinalueita muutaman kaupan ja kahvilan ympärille. Ehkä meilläkin kauppa herkistyy, ja syntyy uudentyyppistä kaupunkia.

Kuvassa kävelykatu Jyväskylän keskustassa.
Ylin kuva on kuvattu Tampereen Näsinneulasta.
Kaikki samassa paketissa

Ongelma ei ole kovin pieni, koska kauppakeskus ei ole enää vain kauppoja, vaan yhä enenevässä määrin myös palveluita.

- Tiukankin mittakaavan mukaan 10 prosenttia, jos lasketaan myös kahvilat ja kampaamot, niin 25 prosenttia kauppakeskusten pinta-alasta on palveluita, sanoo Suomen kauppakeskusyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Vakula.

Yhä erilaisemmat palvelut keskittyvät kauppakeskuksiin.

- Esimerkiksi terveyspalveluja, kirjastoja, jopa kappeleita ja teattereita tehdään saman katon alle. Palvelut ovat helposti saatavilla, Vakula sanoo.

Kauppakeskuskaavoittaminen vanhanaikaista

Vaattovaaran mielestä kauppakeskuskaavoittaminen on vanhanaikaista.

- Se on ihan selvä, että se on ongelma, jos sinne ei pääse kuin autolla niin kuin esimerkiksi Jumbo Vantaalla.

Toisaalta on esimerkkejä siitä, että asunnot tulevat jatkossa kauppakeskusten yhteyteen.

- Esimerkiksi Espoon Isossa omenassa on integroitu kauppakeskusten yhteyteen vanhusten asuntoja, Vakula sanoo.

Vaattovaaran mukaan esimerkiksi nopeasti kasvaneella pääkaupunkiseudulla kaavoittaminen on vanhanaikaista.

- Meidän suunnittelukoneisto operoi sellaisen kaupungin kanssa, jossa on yksi pääkeskus ja alakeskukset, kuitenkin tulossa on verkostomainen koneisto. Muutos yksikeskuksisesta monikeskuksiseksi on äärimmäisen haastava, mutta tärkeä. Suunnittelukoneisto etsii vielä tapaa suhtautua, Vaattovaara sanoo.

- Isoin ongelma on se, että syntyy kuviteltuja työpaikka- ja asuinalueita, jotka paperilla näyttävät hyvältä, mutta jäävät käytännössä toteutumatta. Silloin joukkoliikenne ei esimerkiksi mene sellaisiin paikkoihin, joihin ihmiset haluavat päästä, kuten esimerkiksi Vantaan Jumbo, Vaattovaara sanoo.

Lähde: Yle Uutiset

Takaisin alkuun

 

Suomessa asuu vakituisesti yli miljoona 65-vuotiasta.
Heistä valtaosa on naisia eli 579 298.

Yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut nopeasti, sillä vielä vuonna 1944 heitä oli noin 250 000 ja puolen miljoonan raja ylittyi vuonna 1975, kertoo Tilastokeskus
Yli 65-vuotiaiden osuuden kasvu johtuu valtaosin eliniän pidentymisestä.

Kaikkiaan maamme väkiluku oli heinäkuun lopussa 5 413 901.

Alkuvuonna määrä kasvoi 12 650:lla. Kasvu hidastui viime vuoden vastaavasta 1 450:llä.

LÄHDE: Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmä.


Minulla on edelleen sellainen "kakofoninen" olotila.

Pitäisikö olla ylpeä siitä. että on elänyt yli 65-vuotiaaksi vai tuntea syyllisyyttä siitä, että on elänyt näin kauan.

Meitä on kuitenkin miljoona.Voidaan ainakin vaatia, että meitä kuunnellaan.


Satuin katselemaan viereisellä palstalla esiteltyä ohjelmaa ja katsoin, että on syytä tarkastella ongelmaa täälläkin.

Meidän tosiaikuisten on syytä pitää meteliä siitä, että palvelut ja kaupat eivät karkaa sieltä. missä asumme.

Maaseudun kylistä kaupat ovat jo hävinneet. Kotikylässäni oli kaksi kauppaa ja hiukan laajemmin tarkasteltuna kuusi kauppaa ja nyt ei ole yhtään. En isommin kuitenkaan voi valitaa, koska lähin kauppa on kolmen kilometrin pässä. Mutta monella muulla on matkaa paljon enemmän.

Jos isojenkin kaupunkien keskustoista häviävät ruokakaupat, se todella huolestuttavaa kehitystä.

Aarno Korpela

 


 

Yli 40-vuotias on tuottavin töissä

 

Usein uskotaan, että nuoret työntekijät ovat vanhoja tehokkaampia. Tuore saksalaistutkimus kertoo kuitenkin toisin. Kaikkein tehokkaimpia ovat yli 40-vuotiaat työntekijät. Suomalaiset tutkijat ovat saaneet vastaavia tuloksia. Onkohan niistä vaiettu tahallaan?

Työntekijöiden keskimääräinen tuottavuus kasvaa aina 40-ikävuoden paremmalle puoliskolle asti kunnes lähtee laskuun 50-vuotispäivän jälkeen. Tuolloinkin työtehot ovat nuoria työntekijöitä paremmat.

Saksalaistutkimus valottaa työmarkkinoiden tilannetta paljon. Ikärasismi on yleinen ongelma työmarkkinoilla, ja sen arveltu johtuvan muun muassa siitä, että vanhempien työntekijöiden arvellaan pärjäävän työssä nuoria heikommin.

Japanissa 55-59-vuotiaiden työllisyysaste on 97 prosenttia, Ingenjören kertoo. Ruotsissa saman ikäluokan työllisyysaste on 92 prosenttia ja Saksassa 76 prosenttia. Japanissa eläkeikä on 69 vuotta. Ruotsissa vanhuuseläkkeelle pääsee 65-vuotiaana ja Saksassa 63-vuotiaana.

Uudet tutkimukset kumoavat vanhat
käsitykset tuottavuuden heikkenemisestä
työntekijän vanhetessa. Muutosta
selittää töiden muuttuminen fyysisesti
helpommiksi.

Saksalaistutkimusten mukaan yrityksessä
työntekijän suurin tuottavuus ajoittuu
40:n ja 50 ikävuoden välille. Vielä 60-
vuotiaidenkin työnteko on tehokkaampaa
kuin alle 40-vuotiaiden.


Tutkimuksissa arvioitiin seitsemää
miljoonaa saksalaista työntekijää yli 8 000 yrityksessä.

Kannattaa tutustua tähänkin Talouselämän artikkeliin.

 

Takaisin alkuun

 

Elämä ennen 50 on vasta lämmittelyä


Tuore väitös: Suuret ikäluokat valmiita jatkamaan työssä pidempään

Väitös Hilkka Dufva 9.3.2012

 

Vakaa taloudellinen tilanne mahdollistaa eläkkeelle siirtymisen normaalissa aikataulussa. Köyhät työntekijät pysyvätkin töissä varakkaita pidempään.

Terveystieteiden lisensiaatin Hilkka Dufvan tuoreen väitöskirjan mukaan suuri osa suurten ikäluokkien edustajista olisi valmiita jatkamaan työelämässä pidempään. Monet Dufvan tutkimukseen vastanneista mainitsivat, että voisivat pidentää työuraansa, mikäli työssä olisi tietynlaisia joustoja.

Ne jotka haluavat siirtyä eläkkeelle yli 63-vuotiaana toivoivat, että työaikaa ja työn määrää olisi mahdollista säädellä enemmän, Dufva kertoo.

Monet vastaajista tosin kokivat, että työelämässä on paljon kielteistä suhtautumista ikääntyneisiin työntekijöihin. Dufvan mukaan työnantajat eivät välttämättä suhtaudu myönteisesti työntekijöiden ikääntymiseen.

- Suurin osa työnantajista haluaisi nuoria työntekijöitä, koska eläkkeelle siirtyy työstä joka vuosi enemmän työntekijöitä kuin työelämään tulee.

Valtakunnallinen linjaus ja arki ristiriidassa

Tutkimuksessa selvisi, että johtaminen on tärkeässä asemassa myöhäisen eläkkeelle siirtymisen kannalta. Jos työnantaja tukee ja arvostaa työntekijää, työntekijä haluaa jatkaa työssään pidempään.

- Jos tulee jatkuvasti kyselyjä siitä, että milloin olet suunnitellut jäädä eläkkeelle, ikääntyvä työntekijä kokee sen paineena, Hilkka Dufva sanoo.

Valtakunnallinen ohjaus kannustaa työurien pidentämiseen. Useimmat yritykset eivät kuitenkaan satsaa työntekijöidensä myöhäiseen eläkkeelle siirtymiseen. Osasyy tähän voi Dufvan mukaan löytyä koulutuspuolelta.

- Koulutuspolitiikka ei tule välttämättä yhtä nopeasti mukaan elinkeinorakenteiden muutokseen, Dufva sanoo.

Varallisuus vaikuttaa eläköitymisikään

Myös kotitalouden varallisuus vaikuttaa eläkkeelle siirtymiseen. Vakavaraisuus mahdollistaa eläkkeelle siirtymisen normaalissa aikataulussa.

- Vaikka työssä olisi ongelmia tai kuinka vaikeaa, taloustilanteen takia saattaa olla pakko jatkaa töissä, Hilkka Dufva sanoo.

Dufva muistuttaa, että eläkkeelle siirtymisessä riittää sulateltavaa.

- Eläkkeelle siirtyminen ei ole pelkkä yksittäinen tapahtuma. Täytyy sopeutua eläkkeelle siirtymisen ajatukseen sekä eläkkeellä olemiseen.

Hilkka Dufvan väitöskirja "Eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä. Eläkkeellesiirtymisilmiön tarkastelu." tarkastettiin 9. maaliskuuta Itä-Suomen yliopistossa. Väitöskirja tarkastelee vuosina 1945-1950 syntyneiden eläkkeelle siirtymisen aikomuksia ja kokemuksia, sekä eläkkeelle siirtymisen ohjausta valtakunnallisella tasolla.

LÄHDE: Yle Kymenlaakso /

 

Takaisin alkuun

 

Suonpään pariskunta mukana työelämässä.

Katso Pahkaparatiisin sivut

Suosittelen: Aarno Korpela



 

Nyt on tutkittu ja todettu: Leskien myöhemmät avioliitot onnistuvat

 

Leskeksi jääneiden uudet avioliitot ovat usein onnistuneita. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavan psykologian väitöskirjan mukaan yli 50-vuotiaana solmittujen avioliittojen laatu oli alkuvaiheessa yhdeksässä tapauksessa kymmenestä vähintään melko onnellinen ja myöhemminkin hyvä.

Avioitumisen onnellisuuden avaimina tutkimukseen osallistuneet pitivät pitkää elämänkokemusta. Edesmennyttä puolisoa koskevat lojaliteettikysymykset eivät nousseet useinkaan merkittäviksi kysymyksiksi.

Perintöasiat mietityttivät uudessa avioliitossa etenkin naisia, ja raha-asioiden sopimista pidettiin yleisesti hyvin tärkeänä. Miehet kokivat avioitumisen naisia useammin ikään kuin uutena alkuna, joka toi helpotusta suruun, yksinäisyyteen ja kotitöiden tekemiseen.

Uusparien suurimmiksi erimielisyyksien aiheiksi nousivat arjen tavat ja tottumukset sekä hieman yllättäen politiikka. Terveiden elinvuosien lisääntyessä myös suomalaisten myöhemmällä iällä solmittujen suhteiden määrä on lisääntynyt.

Psykologian maisteri Kirsi Pankarinkankaan psykologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Joensuussa filosofisessa tiedekunnassa perjantaina 25. marraskuuta.

LÄHDE: YLE Pohjois-Karjala, YLE Savo


Olen muistavinani, että joku aikaisempi tutkimus osoitti, että avioeron jälkeen solmittu toinen avioliitto päättyy helpommin eroon kuin ensimmäinen. Leskeksi jääminen on kuitenkin eri asia.

Väitöskirjaa en ole voinut lukea, mutta löysin netistä toisen tutkimuksen, jossa käsitellään leskien selviytymisestä ensimmäisistä vuosista leskeksi jäämisen jälkeen. Voitte itse tutustua tarkemmmin tutkimukseen klikkaamalla tästä.

Ohessa pieni katkelma tutkimuksesta ikään kuin malliksi.

Aarno Korpela

 

Takaisin alkuun

 

Leskenlehti on kevään ensi kukkia. Kuvassa on kuitenkin toinen kevään kukka mukulaleinikki.


Ei ole leskeä ollenkaan, ollenkaan, ollenkaan

ei ole leskeä ollenkaan, ollenkaan.

Tuolta se tulla sipsuttaa…

Mitkäs sillon jalassa…

Vanhat tuohivirsut vaan…

Ja nekin pitäis paikata…

Vaan kun ei ole nauloja…

Puodistahan niitä saa…

Alimmalta hyllyltä…

Kymmenellä pennillä…

Vaan kun ei ole pennejä…

Pankistahan niitä saa…

Vaan kun ei ole luottoa…

Mikäs nyt siis pelastaa…

Ota rikas leski vaan…

Sitten virsut paikataan…


Ja toisenkin kappaleen sanoja ...

"Sillä lesken syli se on lämpöinen ja lempeä on silmäin loiste, kenties moni kävi luona sen, mutta tämä poika tuli toiste..." ...


 

Vanhan veri ei kelpaa. Kupparistako apu?

 

Verenluovutus on itselle pieni vaiva, mutta sillä voi pelastaa ihmishenkiä.

Uutisissa kerrottiin, että verenluovuttajia kaivataan. Tämä uutinen toistuu aina silloin tällöin. Ilmeisesti uutisointi myös auttaa ja saa luovuttajat liikkeelle. Tämä uutinen sai minut tutkimaan veripalvelun verkkosivuja ja kertomaan omia kokemuksiakin. Tämä on samalla myös purnaus siksi, ettei 66-vuotta täyttänyt henkilö ei saa enää luovuttaa verta. Kun tiedustelin syytä veripalvelun yhdeltä tirehtööriltä, sain hyvin byrokraattisen vastauksen. Viimeisten vuosien verenluovushalut meinasivat tyrehtyä siihen.

Neiti Nurmesta se alkoi

Ensimmäisen kerran menin verenluovutukseen luokkakavereiden kanssa koulusta - olimme silloin täyttäneet juuri 18 vuotta. Biologian opettajamme neiti Nurmi, Titiksi kutsumamme meidät siihen innosti. Elimme silloin 50-lukua. Ajokortin hankkimisella ei silloin ollut kiirettä, kun ei voinut edes autosta haaveilla eikä ollut kapakoitakaan maaseudulla, mutta veremme kelpasi.

Ei minusta kuitenkaan aktiiviluovuttajaa tullut ja 60-luvun alkupuolella jouduin harrastamaan nälkätaiteilua sen verran, että tuskin veri olisi kelvannutkaan. Joskus kyllä veri tutkittiin, kun röntgenlaitteiden kanssa tekemisissä olleet määrättiin verikokeisiin.

Jossain vaiheessa kiinnostus heräsi onneksi uudelleen ja aloin aktiiviseksi luovuttajaksi. Tosin olen osallistunut vain kotipaikkakunnallani järjestettyihin liikkuvan veripalvelun tilaisuuksiin, joita oli joko kaksi tai kolme kolme vuodessa ja neljännen kerran vuoteen sain menemällä kesällä naapurikunnan puolelle luovuttamaan.
Näin leppoisasti verenluovutus sujuu. Kuvassa Minna Laineenoja SPR:n Veripalvelusta on juuri pistämässä neulaa verisuoneen ja hyvinhän se häneltä onnistui. Keskustelussa ilmeni, että tunnen Minnan isän. Ajan kulua kuvannee, että olen opettanut joskus isää ja nyt jo hänen tyttärensä otti verta minulta.
Kuva on otettu Huittisissa 7.1.2005
Minna Laineenoja

Luovuttajan tulee siis olla 18-65 vuotias. Huom. Tähän on tullut muutos vuonna 2014. Lue lisää...

Aika kuitenkin rientää ja nyt harmittaa aikaisempien vuosien laiskottelu. Päätin kuitenkin, että 50 luovutuskertaa pitää saada täyteen, mikäli terveyteni sen sallii - 46 kertaa oli silloin koossa.

Kommentti tänään: Kun kiirettä pidin sain luovutetuksi 52 kertaa ja viimeistä kertaa varten matkasin 100 km, jotta voin luovuttaa viimeiset pisarat ihan veripalvupisteessä.

Luovutukseen liittyy aina pieni jännitys.

Veren hemoglobiini tulee olla miehillä 135-195 g/l ja naisilla 127-175 g/l. Siinä se jännityksen paikka on, kelpaako vereni luovutukseen. Joka kerta se kuitenkin kelpasi. Luovutus sujuu tietyn kaavan mukaan.
Halusin, että vereni hemoglobiini mitattiin oikean käden sormesta ja varsinaisessa luovutuksessa "suonta iskettiin" vasemmasta kädestä. Voin vakuuttaa arkahousuille, ettei se satu yhtään. Verta otetaan kerralla puolisen litraa ja pussin täyttyminen vie aikaa 5 - 10 minuuttia. Hienoja ovat nykyajan laitteet, kun piippaavat pussin täyttymisen merkiksi.

Luovutus on myös sosiaalinen tapahtuma.

Kun tammikuussa 2005 menin luovuttamaan, niin paikalla oli jo melkoinen jono. Edelläni oli kolmisenkymmentä aikaisemmin paikalle saapunutta. Aasian katastrofilla saattoi olla vaikutusta runsaaseen osanottoon. Verenluovutukseen tuleekin mennä kiireettömällä mielellä.

Oman aikansa ottaa kysymyslomakkeen täyttäminen ja odottaessa voi vaihtaa kuulumisia niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Suomessa luovuttaa verta vuosittain 170 000 henkeä. Joistakin henkilöistä tuli "luovuttajatuttuja", joita ei usein muulloin tavannutkaan.
Pekka ja Veikko Luovutuslomake eli luovuttajan terveydentilaa koskeva kysely on täytettävä ennen luovutusta.
Kuvassa Pekka ja Veikko täyttämässä luovutuslomaketta. Ilmeet ovat vakavia, sillä kysymyslomake pitää täyttää huolella.

Hyvä olo ja hyvä mieli

HannuSeppo Hyvän olo tuli välittömästi, sillä heti ensimmäisten veripisaroiden jälkeen oloni tuntui päänupissa kevyemmältä.

Hyvä mieli tulee siitä, että joku todella saa tarvitsemansa avun. Hyvin pienellä vaivalla voi auttaa toista ihmistä

Luovutuksen jälkeen kahvilla on helppo hymyillä. Vasemmalla oleva Hannu on lapsuuden leikkikaverini ja oikealla oleva Seppo tuttu myöhemmältä iältä.

Teksti: Aarno Korpela



Takaisin alkuun

 

Julkaistu aikaisemmin
Helmikuu
2005


Veripalvelu on taloudellisesti ja toiminnallisestikin itsenäinen osa Suomen Punaista Ristiä
Lue lisää >>


 

Eläkeläinen, vältä näitä riskejä

 

Leppoisat eläkepäivät voivat tuoda mukanaan riskejä, joita ei tule ajatelleeksi etukäteen. Vanhuspsykiatri Pirjo Juhela kertoo Apoteekkilehdessä riskeistä ja keinoista niiden peittoamiseen.

Elämänrytmi häviää

Aikataulut tuntuivat ehkä paineena työelämässä, mutta loputon lomarytmikin voi ahdistaa. Yhtäkkiä eläkeläinen ei saa aikaiseksi edes mukavia asioita, kun mikään ei lyö rytmiä.

Vinkki: Rytmitä nekin päivät, joille ei ole erityisiä tehtäviä. Pukeudu aamulla ja erota arki viikonlopusta. Harrasta jotain säännöllistä.

Merkityksellinen tehtävä puuttuu

Ammattilaisen rooli jäi työn myötä, ja lastenlapsetkin pärjäävät jo itsekseen. Eläkeläisestä saattaa tuntua, että kukaan ei tarvitse häntä. Mökkeily ja matkailu eivät välttämättä täytä aukkoa.

Vinkki: Älä pelkää sitoutumista. Ota itsellesi edes pieni haaste, vaikkapa vapaaehtoistyö kerran viikossa.

Sosiaalinen piiri kutistuu

Oli hienoa päästä eroon työpaikan ikävistä ihmisistä ja päästä keskittymään omaan perheeseen ja sydänystäviin. Joskus näihin kohdistuu kuitenkin liikaa odotuksia. Sitä paitsi ystäväpiiri kutistuu ja yksipuolistuu väistämättä iän myötä. Yksinäisyys voi yllättää.

Vinkki: Hakeudu harrastusten tai vapaaehtoistöiden kautta sosiaalisiin yhteisöihin, joissa tapaat tuttavia ja vieraitakin ihmisiä.

Oppimisen ilo katoaa

Vanheneminen itsessään tuo haasteita sekä keholle että mielelle. Samalla myönteiset haasteet saattavat unohtua. Työelämässä tuli opittua uutta kuin vahingossa, mutta eläkeläinen saattaakin toistaa tuttuja kaavoja.

Vinkki: Haasta itsesi ja opettele jotain uutta. Iloitse oppimisesta.

Alkoholi ottaa vallan

Kun aikaa on koko päivä, on helppo juoda montakin annosta alkoholia ilman, että juurikaan humaltuu. Muun muassa näin eläkeläinen voi ajautua alkoholin suurkuluttajaksi lähes huomaamattaan. Taustalla ei ole välttämättä mitään erityistä ongelmaa tai tarvetta juoda, eikä edes pitkää juomishistoriaa. On arvioitu, että kolmasosa alkoholisoituneista ikäihmisistä on ajautunut tilaansa yli 60-vuotiaana. Hilpeä hiprakka tai antoisa makunautinto kääntyy vähitellen terveysongelmaksi.

Vinkki: Pidä välillä alkoholipäiväkirjaa, jotta vältyt ikäviltä yllätyksiltä.

Jutun asiantuntijana oli vanhuspsykiatri, psykoterapeutti Pirjo Juhela.

29.9.2011


Takaisin alkuun

 


 

Työuran jälkeen alkaa kolmas ikä

 

Suuret ikäluokat ovat tuoneet mukanaan myös uudenlaisen vanhenemisen mallin. Vanhuustutkimusta pitkään tehneen professori Simo Koskisen mukaan yksi aikamme haasteista on kolmannen iän saavuttaneiden voimavarojen säilyttäminen mahdollimman pitkään. Ikäihmisten elämänhallinnan ja hyvinvoinnin tukeminen on vasta käynnistyneen Ikäehyt-hankkeen tavoitteena.

Sosiaaligerontologian emeritusprofessori Simo Koskinen kertoo, että hänen tieteenalansa tutkimuksissa on laajasti otettu käyttöön termi "kolmas ikä", jolla tarkoitetaan työuran jälkeistä aikaa siihen asti kunnes saavutetaan se vanhuus, jossa ollaan muista riippuvaisia.

- Kuntien ikästrategioissa pitäisi ottaa kolmas ikä erityisesti huomioon ja heille pitäisi luoda omia areenoita esimerkiksi kulttuurin tuottamiseen, hän ehdottaa.

Koskisen mielestä Lapissa ollaan jälkijunassa

Koskisen mukaan Ikäehyt-hankkeessa tärkeällä sijalla on juuri kulttuuristen työmuotojen käyttö ikäihmisten palvelujen yhteydessä.

- Muutamia rohkaisevia hankkeita löytyy Lapistakin, vaikka vähän jälkijunassa täällä ollaan. Muualta on saatu hyviä hoitotuloksia esimerkiksi muistisairaiden kohdalla kulttuuristen työmuotojen käytöstä, sanoo Koskinen.

Kolmannella iällä presidentiksi

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin 45-50-vuotias nimitettiin vanhukseksi, mutta viimeaikaisiin keskusteluihin viitaten, Koskisen mukaan 70-vuotias voi nykyään helposti lähteä vaikka presidenttiehdokkaaksi.

- Ikääntyvien yliopiston ryhmässäni eräs 80-vuotias teki äskettäin väitöskirjan, sanoo itsekin 71-vuotiaana aktiivisesti tieteellista työtä tekevä Koskinen.

YLE Uutiset

Takaisin alkuun

 

Työuran jälkeen alkaa kultainen ikä




 

Yli 65-vuotias parempi kuski kuin juuri kortin saanut

 

Kysely: Iäkkäät kuljettajat pärjäävät hyvin liikenteessä, selviää Liikenteen turvallisuusviraston Trafin kyselytutkimuksesta.

Yli 65-vuotiaista autoilijoista runsaat 95 prosenttia ajaa liikenteessä ilman vahinkoja ja rangaistuksia. Valppaus heikkenee vasta yli 90-vuotiailla, mutta siitä huolimatta vahinkojen ja rangaistusten määrä liikenteessä on pienempi kuin ensimmäistä vuotta autoa ajavilla. Tulos pysyy samana, kun vahingot ja rangaistukset suhteutetaan ajettuihin kilometreihin.


Haastateltujen vuosittaiset ajomäärät vaihtelevat kymmenistä kilometreistä kymmeniintuhansiin kilometreihin vuodessa. Ajomäärät pienenevät iän myötä. Autoa käytetään eniten asiointi-, kauppa- ja mökkimatkoihin.


Trafin tutkimuksessa kartoitettiin yli 65-vuotiaiden autoilijoiden liikennemenestystä ja -kokemuksia. Koko Suomen kattavaan kyselyyn vastasi 2 500 65–95-vuotiasta autoilijaa

Takaisin alkuun

 

Hyvä uutinen


 

Toteutuuko vanhuspalvelulaki?

 

Jyrki Kataisen hallituksen tärkeimpiä sosiaalipoliittisia hankkeita on vanhuspalvelulaki. Tällä vaalikaudella säädettävän lain tarkoituksena on turvata vanhusten oikeus "laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan".

Lain tarpeellisuudesta vallitsee ainakin päähallituspuolueiden välillä rikkoutumaton yhteisymmärrys. Jo viime hallituskauden lopulla silloisen peruspalveluministerin Paula Risikon (kok) ohjauksessa laista laadittiin sosiaali- ja terveysministeriössä luonnos, joka lähetettiin lausuntokierrokselle. Vanhuspalvelulaki on kuulunut pitkään sosiaalidemokraattien tavoitteisiin. Uuden peruspalveluministerin Maria GuzeninaRichardsonin (sd) on helppo jatkaa työtä, jonka Risikko aloitti syksyllä 2009 vastauksena sosiaalidemokraattien vanhustenhoitoa koskevaan välikysymykseen.

Päähallituspuolueiden yhteisestä tahdosta ja laajasta poliittisesta tuesta huolimatta on vielä epäselvää, kuinka laajoista lisävelvoitteista vanhuspalvelulaissa säädettäisiin, keitä laki lopulta koskisi ja mitä lain täytäntöönpano maksaisi. Kevään aikana järjestetyllä lausuntokierroksella närää on herättänyt se, ettei sosiaali- ja terveysministeriö ole haarukoinut uudistuksen kustannuksia.

Lakiluonnos tarjoaisi iäkkäille ihmisille subjektiivisen oikeuden tarvitsemiinsa sosiaalipalveluihin – hoivaan ja kuntoutukseen – yksilöllisesti laaditun palvelusuunnitelman perusteella. Yksi lain kattavuuteen ja hintaan liittyvistä avainkysymyksistä on, minkä ikäisille tuo oikeus annetaan. Luonnoksessa raja on asetettu 75 vuoteen, ja erityisistä syistä laki voisi koskea myös tätä nuorempia. Jos ikärajaa nostettaisiin vaikkapa 80 vuoteen, laki tulisi paljon halvemmaksi. Silloin lähtökohtana tosin olisivat taloudelliset realiteetit, ei palvelujen tarve.

Lisää perustuslaillista selvitystyötä vaatii, voidaanko laki ylipäätään säätää ensisijaisesti iän eikä palvelujen tarpeen perusteella. Esimerkiksi Kuntaliitto on vaatinut, että erillisen ikäperusteisen lain sijaan vanhusten sosiaalipalveluiden parantamisesta pitäisi säätää osana sosiaalihuoltolain uudistusta.

Vanhuspalvelulain täytäntöönpanosta vastaavat kunnat, mutta valtio maksaa puolet kuntien uusien velvoitteiden kustannuksista. Uudistuksen lopullinen hinta riippuu paljon siitä, kuinka laajoja ja yksityiskohtaisia lain velvoitteet ovat. Hallitusohjelmassa kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen – vanhuspalvelulain lisäksi muun muassa vammaispalveluihin, perhehoitoon ja perusterveydenhuoltoon – on varauduttu 145 miljoonan vuosittaisella budjettilisäyksellä. Summa vaikuttaa alimitoitetulta.

Vanhuspalvelulain tarpeen lisäksi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien kesken vallitsee yksimielisyys myös kuntarakenneuudistuksesta. Hallitus haluaa vähentää kuntien määrää selvästi, ja siksi se kannustaa – tai painostaa – kuntia määrätietoisesti yhdistymään. Valtionosuuksia sekä leikataan että kehitetään kuntaliitoksiin ohjaaviksi.

Yhdistymisiin ohjaa myös vanhuspalvelulaki kustannuksineen. Vaikka uudistuksen hinta on vielä arvoitus, jo tietoisuus uuden lain tulosta voi olla monessa talousvaikeuksien kanssa kamppailevassa kunnassa se viimeinen pisara, joka hautaa itsenäisenä kuntana jatkamisen edellytykset.

Nopeasti kasvavalle väestönosalle suunnattu uusi subjektiivinen oikeus sopii huonosti hallitusohjelman säästöhenkiseen yleislinjaan. Vanhuspalvelulaki saattaa kuitenkin maksaa itsensä osittain takaisin, jos se saa kunnat suopeammiksi kuntaliitoksille – ja jos kuntaliitokset tuottavat odotetun kaltaisia säästöjä. Tässä mielessä hallituksen ei kannata ainakaan vähätellä vanhuspalvelulain velvoitteita ja niiden aiheuttamia kustannuksia. Vanhuspalvelulakia ei ole kuitenkaan alun perin tarkoitettu kuntaliitosten vipuvarreksi, eikä vanhusten sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeita pidä välineellisesti siihen tarkoitukseen käyttää.

Kun vanhusten osuus väestöstä kasvaa, heidän ihmisarvoinen ja tasaveroinen kohtelunsa eri puolilla vaatii aiempaa tarkempaa lainsäädäntöä. Myös vanhusten hoivan ja kuntoutuksen tarpeista pitää huolehtia – tuijottamatta sokeasti ikää.

On vielä ennenaikaista sanoa, toteutuvatko tavoitteet paremmin erillisen vanhusten palveluja säätelevän ikäperusteisen lain vai sosiaalihuoltolain kokonaisvaltaisen uudistuksen kautta. Asiasta ei pidä tehdä poliittista arvovaltakysymystä. Hyötyjä ja kustannuksia on arvioitava ennakkoluulottomasti eri malleja vertailemalla.

Lähde: HS.fi UUTISET

Takaisin alkuun

 

Kannattaa perehtyä asiaan ja seurata lain edistymistä.

Hyvällä mielipiteellä voi jopa vaikuttaa - onhan meillä kansanedustajat.

Kannattaa, vaikka et vielä tuntisikaan itseäsi vanhaksi.

Aarno Korpela