Golden
Agen etusivu
Johan Ludvig Runeberg
Kansallisrunoilija ja
klassikko
Klassikoksi voidaan nimittää luovaa
ihmistä, jonka saavutukset ovat jääneet elämään,
antiikin kulttuurin tutkijaa tai selkeään ja tasapainoiseen
ilmaisuun pyrkivää taiteilijaa.
Runebergia voi pitää klassikkona
näissä kaikissa kolmessa merkityksessä.
Hän on saavuttanut kestävän
arvosijan ja kohonnut kansallisrunoilijaksi, toiminut yliopistossa
antiikin tutkijana ja tavoitellut omassa tuotannossaan tyylin selkeyttä
ja pelkistettyä ilmaisua.
| Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta
1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomenruotsalainen
runoilija, kirjailija ja toimittaja, jonka tuotanto on hyvin isänmaallista.
Hän on ollut arvostettu myös Ruotsissa ja hänen tuotantonsa
vaikutti suuresti koko ruotsinkieliseen kirjallisuuteen.
Runebergin vanhemmat olivat merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg ja
Anna Maria Malm. Johan Ludvig, kutsumanimeltään Janne, syntyi
isän ollessa merillä. Isä näki Johanin ensi kerran
pojan ollessa kolmevuotias. Johan oli esikoinen, ja hänellä
oli kolme siskoa. Hänen fyysinen kehityksensä hidastui riisitaudin
takia niin, että hän oppi kävelemään vasta
kolmen tai neljän vuoden ikäisenä.
Runeberg aloitti koulun vuonna 1810 merimiehenleski Anna Helena Westmanin
luona Pietarsaaressa. Tämä piti yksityistä koulua pienille
lapsille talonsa vinttikamarissa Visan mäellä. "Westmaninmuori"
oli silloin noin 70-vuotias ja hän piti luokassa ankaraa järjestystä
pitkän pajunvitsan eli "spraggan" avulla.
Vuonna 1812 Runeberg muutti Ouluun. Hänen setänsä
tullijohtaja Anton Ludvig Runeberg kustansi hänen koulunkäyntinsä
kaupungin triviaalikoulussa. Kahdeksanvuotiaan pojan elämässä
tapahtui suuri muutos. Hän muutti vaatimattomasta merimieskodista
varakkaaseen virkamieskotiin, jossa hän oli talon ainoa lapsi.
Oleskelu Oulussa keskeytyi, kun setä kuoli yllättäen
vuonna 1814, ja poika lähetettiin takaisin kotiin. Runeberg jatkoi
1815 koulunkäyntiä Vaasan triviaalikoulussa aina vuoteen
1822 saakka. Vaasan kouluajoilta on peräisin useita kertomuksista
kepposista, joilla Runeberg härnäsi opettajiaan.
Kouluaikana Runeberg luki ennen kaikkea Choraeuksen runoja ja osasi
useita Franzénin lauluja. Hän oli ihastunut Carl Mikael
Bellmanin runouteen ja osasi kaikki Fredmanin epistolat ja useita
Fredmanin lauluja ulkoa.
Runeberg suoritti ylioppilastutkinnon Turussa 1822 ja aloitti seuraavana
vuonna Turun akatemiassa filosofian opinnot. Opiskeluaikana hänen
ystäväpiiriinsä kuului mm. Johan Jakob Nervander, J.
V. Snellman sekä Elias Lönnrot. Runeberg valmistui filosofian
kandidaatiksi heinäkuussa 1827.
Runeberg kiinnittyi puolestaan heti arkkipiispa Tengströmin
ja teologian professorin A. J. Laguksen hallitusmieliseen "puolueeseen".
Nämä olivat hänen tärkeimmät suosijansa;
Runeberg vietti kesiä kotiopettajana Laguksen perheessä
Liedon pappilassa ja sittemmin Tengströmin luona Paraisten pappilassa.
Vuodet 1824 - 1825 Runeberg ansaitsi opintorahoja kotiopettajana
kapteeni E. G. af Enehjelmin luona Saarijärvellä ja Ruovedellä.
Ensin mainitun paikkakunnan innoittamana syntyi 1830 hänen esikoiskokoelmassaan
julkaistu runo Saarijärven Paavo (Bonden Paavo). Runebergin ensimmäinen
julkaistu runo oli Åbo Tidningar -lehdessä 1826 ilmestynyt
Auringolle (Till solen).Hän pystyi säästämään
riittävästi varoja voidakseen jatkaa vielä lisäksi
saamansa stipendin avulla opintojaan filosofian kandidaatiksi 1827;
hänet seppelöitiin maisteriksi samana kesänä.
Saarijärven salomailla asui
tilallansa hallaisella Paavo
perkas, hoiti ahkerasti maataan,
mutta Jumalalta kasvun toivoi.
Vaimoineen ja lapsineen hän siinä
niukkaa leipäänsä söi hiess' otsan,
ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.
(Suom. Otto Manninen)
Saarijärven aikanaan hän tutustui sisämaan luontoon,
suomalaiseen talonpoikaiskansaan ja vuoden 1808 - 1809 sodan muistoihin.
Hän kirjoitti sittemmin hyvin mielenkiintoisen tutkielman Saarijärven
seudusta, kansanelämästä ja tavoista. Tutkielma antaa
avaimen hänen isänmaakäsityksensä muodostumiseen
omien havaintojen, kreikkalaisen kirjallisuuden opintojen ja Turun
aikana muun muassa aikakauslehdistä saatujen saksalaisten ideoiden
vaikutuspiirissä. Se ilmestyi jo 1830-luvulla myös venäjäksi
ja oli luomassa Runebergin varhain Venäjällä saavuttamaa
mainetta.
Vuonna 1827 Runebergista tuli filosofian maisteri
Kun yliopisto Turun palon jälkeen siirtyi Helsinkiin, seurasi
Runeberg mukana. Hän toimi kirjallisuuden dosenttina ja piti
luentoja Helsingin yliopistossa sekä toimi opettajana lyseossa.
Vuonna 1830 Runeberg julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa "Dikter"
("Runoja"). Tämän teoksen, kuten muunkin tuotantonsa,
Runeberg kirjoitti äidinkielellään, ruotsin kielellä.
Vuonna 1831 Runeberg meni naimisiin pikkuserkkunsa Fredrika Tengströmin
kanssa. Runebergeille syntyi myöhempinä vuosina yhteensä
kahdeksan lasta, seitsemän poikaa ja yksi tytär. Lapsista
kuusi poikaa jäi eloon.
Helsingissä asuessaan Runeberg toimitti sanomalehteä "Helsingfors
Morgonblad" ("Helsingin Aamulehti"). Klikkaa ja tutustu
vanhoihin lehtiin näköispanoksina.
Hän oli perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa ja osallistui
aktiivisesti Lauantaiseuran toimintaan, jossa yliopistomiehet keskustelivat
mm. politiikasta, taiteesta ja filosofiasta. Muista jäsenistä
mainittakoon Elias Lönnrot ja J. V. Snellman.
Runeberg oli ahkera kirjoittaja, omien kaunokirjallisten teostensa
ohella hän kirjoitti jatkuvasti sanomalehtiartikkeleita, käänsi
kirjallisuutta ja kirjoitti virsiä.
Vuonna 1837 Runeberg muutti Porvooseen. Siellä hän toimi
lukion kieltenopettajana ja myöhemmin rehtorina. Porvoossa hän
otti myös pappisvihkimyksen, ja häntä onkin usein kuvattu
papinpukuisena.
Keisari myönsi hänelle elinikäisen vuotuisen eläkkeen
jo vuonna 1839 ja samana vuonna hän sai Ruotsin akatemian suuren
kultamitalin. Hänelle myönnettiin myös pohjoismaalaisten
ja venäläisten ritarikuntien merkkejä.
Erityistä Runebergin päivää vietettiin ensimmäisen
kerran 5.2.1854 Pietarsaaressa, kun Runeberg täytti 50 vuotta.
Tavaksi myös tuli, että Porvoon teinit, oppikoulun ylempien
luokkien oppilaat, kävivät laulamassa Runebergin ikkunan
alla joka vuosi helmikuun 5. päivänä. Runebergin päivä
oli kouluissa vapaapäivä aina 1970-luvulle asti.
Vuonna 1863 Runeberg halvaantui ollessaan metsästysretkellä
poikansa kanssa. Hän eli liikuntakyvyttömänä yli
kolmetoista vuotta. Vaimo Fredrika luki hänelle ääneen
monta tuntia päivässä. Hänen huoneeseensa asetettiin
jopa peili, jonka avulla hän saattoi katsella ulos kadulle.
Kuollessaan Runeberg oli 73 vuotias. Runebergin vaikutus ja ihailu
ei ollut ainoastaan kansallista vaan ulottui myös Pohjoismaihin,
Venäjälle, Saksaan, Ranskaan ja Englantiin.
Muistomerkit
Maasamme on ainakin viisi Runebergille omistettua muistomerkkiä
mm. Helsingissä, Porvoossa ja Pietarsaaressa. Enemmän muistomerkkejä
lienee osoitettu vain Mannerheimille ja Sibeliukselle. Kaupungeissa
on myös Runeberginkatuja. Sekä Helsingissä että
Mikkelissä voi kävellä Sandelsin-, Döbelnin-,
Välskärin- ja Vänrikki Stoolin katua pitkin.
Kuvassa
oleva Runebergin muistomerkki valmistui 8 vuotta runoilijan kuoleman
jälkeen ja sen on veistänyt runoilijan poika Walter Runeberg.
Runebergin nimeä kantaa myös merkittävä kirjallisuuspalkinto,
Runeberg-palkinto. Klikkaa
ja katso Runebergin kirjallisuuspalkinnon voittaneiden nimet ja
teokset
Runeberg oli hyvin huomattava lyyrillinen ja eepillinen runoilija;
hänen luomistyönsä sai erityisen merkityksen siitä
ajasta ja ympäristöstä jossa hän toimi. Runoudellaan
Runeberg korotti, yhdessä Lönnrotin kanssa, vastamuodostetun
Suomen suuriruhtinaskunnan kulttuurikansojen joukkoon suomalaisten
omissa ja ulkomaalaisten silmissä. Hän loi 1830- ja 1840-luvulla
ihannekuvan Suomen kansasta ja Suomen luonnosta ja antoi Vänrikki
Stoolin Tarinoissa Suomelle moraalisen identiteetin. Runebergin ideologinen
asema liittyi uushumanismin kreikkalaisihannointiin, poliittisesti
se asettui keisari Nikolai I:n ajan konservatiiviseen linjaan. Runeberg
sai, ennen kaikkea isänmaatunteen luojana ja Maamme-laulun kirjoittajana,
hyvin suuren merkityksen kulttihenkilönä jo eläessään
ja varsinkin kuolemansa jälkeen.
Oi maamme
Runeberg kirjoitti "Vårt land" -runon keväällä
1846. Jo alun perin hän suunnitteli siitä Suomen kansallislaulua.
Osia runosta painettiin ensimmäisen kerran Borgå Tidning
-lehdessä 2. tammikuuta 1847. Kokonaisuudessaan se julkaistiin
saman vuoden huhtikuussa teoksessa Fosterländskt Album (Isänmaallinen
Albumi). Runon liitteenä oli F. A. Ehrströmin sävellys.
Runo levisi kuitenkin laajemmin vasta joulukuussa 1848, kun Vänrikki
Stoolin tarinoiden ensimmäinen osa ilmestyi. Siihen sisältyi
myös Fredrik Paciuksen sävellys nuottiliitteenä.
Runeberg virsirunoilijana
Sekä suomen- että ruotsinkielisessä virsikirjassa
vuodelta 1986 on runsaasti Runebergin sanoittamia virsiä. Suomenkielisessä
kirjassa on 16 ja ruotsinkielisessä 28 hänen kirjoittamaansa
virttä. Hänen tunnetuimmat virtensä lienevät "Mä
silmät luon ylös taivaaseen" (Jag lyfter ögat
mot himmelen) ja "Yö synkkä on jo hälvennyt"
(I mörker höljs ej jorden mer). Runeberg teki myös
oman virsikirjaehdotuksen.
Virsikirjakomitea 1876 Runebergin virsikirjaehdotus
Vuonna 1853 asetettiin virsikirjakomitea, jonka tehtävä
oli laatia uusi virsikirja Suomen evankelis-luterilaisille seurakunnille.
Käytössä ollut virsikirja oli jo vuodelta 1695. Runeberg
sai tehtäväkseen kirjoittaa uusia virsiä ja muokata
vanhoja virsiä uuteen kirjaan sopiviksi. Työ vei lähes
kolme vuotta ja tuona aikana Runeberg kirjoitti noin 60 uutta virttä
ja muokkasi monta vanhaa.
Runebergin virsikirjaehdotus painettiin vuonna 1857, sopivasti kristinuskon
Suomeen saapumisen 700-vuotisjuhliin. Monen yliopistoteologin ja pietistin
mielestä Runebergin ehdotus ei kuitenkaan ollut tarpeeksi puhdasoppinen,
eikä sitä koskaan hyväksytty sellaisenaan. Kun uusi
virsikirja lopulta hyväksyttiin vuonna 1886, se sisälsi
peräti 53 Runebergin joko itse kirjoittamaa tai muokkaamaa virttä.
Runebergin virret nykyisessä virsikirjassa ja tietysti
torttuohje
Runeberg kirjoitti runonsa alunperin Ruotsin kielellä. Hänen
kaikki teoksensa käännettiin Suomen kielelle, mutta
useimmat myös Venäjän kielelle. Linkki Runebergin
tuotantoon på svenska
tässä!
Virsien nimet ovat linkkejä sanoihin ja säveliin.
|
|
.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat johdattivat minut lukemaan
Suomen sodasta 1808 - 1809.
Netistä löytyy yllättävän monta artikkelia Suomen sodasta. Viereiselle
palstalle laitoin pari linkkiä, joissa kerrotaan Suomen sodasta.
Artikkelit palauttivat mieleeni yhtymäkohdat Suomen sodan (1808 -
09) ja talvisodan (1939 - 40) välillä.
Molotov-Ribbentrop -sopimus
23.8.1939 Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit allekirjoittivat ns. salaisen lisäpöytäkirjan, joka edellytti Baltian ja Suomen kuulumisen Neuvostoliiton poliittiseen vaikutuspiiriin.
Neuvostoliitto vaati heti samana vuonna Suomelta alueluovutuksia vedoten Leningradin ja Suomenlahden alueen puolustus- ja sodanuhkariskeihin. Suomi ei suostunut Neuvostoliiton vaatimuksiin. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 Napoleon I ja Venäjän Aleksanteri I solmivat liiton kesällä 1807 Tilsitissä. Napoleon halusi nujertaa Englannin, ja tsaari asettui hänen rinnalleen. Englanti oli kuristettava taloudellisesti, joten se oli eristettävä mannermaasta. Suurin osa Euroopasta lähti mukaan mannermaasulkemukseen, mutta Ruotsi ei ollut diplomaattisesti taivuteltavissa.
Tsaari jätti kuningas Kustaa IV Adolfille uhkavaatimuksen ja ilmoitti ottavansa Suomen haltuunsa, ellei Ruotsi luopuisi liitostaan Englannin kanssa. Venäläiset aloittivat hyökkäyksen 21.2.1808 Onni onnettomuudessa
Nyt 200 vuoden kuluttua asiaa tarkastellessa Suomen sodan lopputulos oli Suomen kannalta onneksi, vaikka Ruotsi hävisikin sodan ja menetti itäiset maakuntansa Venäjälle.
Aleksanteri I antoi Suomelle autonomian - Suomesta tuli suurruhtinaskunta (1809 - 1917). Suomi saavutti osana Venäjää ainutlaatuisen aseman. Esimerkiksi Baltian mailla ei tällaista asemaa Venäjän valtakunnan alaisuudessa ollut. Tämä asema herätti kateutta muualla Venäjällä, josta oli seurauksena sortokaudet.
Autonomian aikana Suomi sai mm. pankkilaitoksen ja oman rahan. Koululaitosta kehitettiin ja 1800-luvun loppupuolella saivat alkunsa monet nykyiset yhdistykset. Sata vuotta sitten vuonna 1907 Suomi sai Venäjän alaisuudessa maailman moderneimmat valtiopäivät.
Jälkeenpäin voidaan sanoa, että autonomian aika oli erinomaista harjoittelua itsenäisyyttä varten, joka toteutuikin suotuisan hetken koittaessa 1917. Tahran tähän kehitykseen teki vuonna 1918 puhjennut sisällissotaa.
Demokraattisen järjestelmänsä ansiosta Suomi pystyi 1930-luvulla torjumaan fasismin leviämisen ja säilytti 2. maailmansodan jälkeisinä vaikeina vuosina itsenäisyytensä ja poliittisen järjestelmänsä päinvasoin kuin Balttian maat.
Sotiemme runoilijat
- Vänrikki Stoolin tarinoiden ilmestyessä oli kulunut 30 vuotta Suomen sodan alkamisesta. Runeberg kirjoitti Ruotsin kielellä ja vastikään on ilmestynyt uusi suomennos Vänrikki Stoolin tarinoista.
- Yrjö Jylhää voidaan pitää talvisodan runoilijana. Hän julkaisi runokokoelmansa Kiirastuli vuonna 1941. Yrjö Jylhä osallistui itse talvisotaan.
- Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas ilmestyi vuonna joulukuussa 1954. Kirja kuvaa konekiväärikomppanian vaiheita jatkosodassa - esikuvana oli Linnan oma osasto.
Tuntemattoman sotilaan ilmestymisen jälkeen alkoi "kirjallisuuden
jatkosota". Kirjasota päättyi Linnan voittoon. Linna oli avannut
uudenlaisen tulkinnan jatkosodasta ja antanut äänen niille, joilla
sitä ei ollut eli sodan kokeneille etulinjan miehille, ja nämä myös
ottivat kirjan omakseen. Tuntematonta sotilasta myytiin vuodessa
175 000 kappaletta.
Teos joutui myös sensuurin kohteeksi. Vuonna 2000 ilmestyi sensuroimaton teos Sotaromaani nimellä, jossa on n. 100 sivua enemmän kuin Tuntemattomassa.
Lue blogi-kirjoitus, jossa sivutaan myös Yrjö Jylhän
runokoelmaa Kiirastuli.
Teksti: Aarno Korpela
Takaisin alkuun
Takaisin alkuun |
Runeberg-palkinto
2020 Ralf Andtbackalle – runoilija hämmästyi
voitostaan, koska pitää itsekin runo-
kokoelmaansa haastavana.
Lue lisää
05.02.2018
Yle Uutiset Runeberg-palkinnon sai Marjo Niemen romaani Kaikkien menetysten
äiti.
Runeberg-palkinto Peter Sandströmille
05.02.2017 Yle Uutiset
Surumieltä ja huumoria, arkea ja absurdia yhdistävä
Laudatur-romaani vetosi tämän vuoden Runeberg-kirjallisuuspalkintoraatiin.
Kirjan päähenkilön, Peterin sukupolvi törmää
omaan menneeseensä eikä hallitse aina edes itseään.
Runeberg-kirjallisuuspalkinto
2016 on myönnetty kirjalija, teologi Tapio Koivukarille.
Hän sai tunnustuksen Unissasaarnaaja kirjastaan
Lue
lisää Ylen verkkosivuilta
Vuonna 2015 Joni Skiftesvik
Valkoinen Toyota vei vaimoni
-teos on omaelämäkerrallinen
ja keskeiseen osaan nousevat Skiftesvikin perhettä kohdanneet
vastoinkäymiset: kirjailijan ja hänen vaimonsa sairaudet
sekä lapsen kuolema. Palkintoraadin mukaan tarina vetoaa tunteisiin,
mutta vielä tärkeämpää on se, että sisältö
jatkaa elämäänsä lukijan mielessä ja kasvaa
päivä päivältä. Mestaruus tunnetaan jälkivaikutuksesta,
arvioi raati.
Runeberg-palkinto on jaettu vuodesta
1987 lähtien. Palkinnon suuruus on 10 000 euroa.
Lähde: YLE
Kirjailija Joni Skiftesvik on ahkera
kirjoittaja. Kirjoja on ilmestynyt liki vuosittain koko yli 30 vuotta
kestäneen kirjailija-taipaleen ajan. Myös lajikirjo on laaja:
novelleja, romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia, dramatisointeja
sekä tv- ja elokuva-käsikirjoituksia.
Lue
lisää

Arkistolaitoksen
linkki Suomen sodasta
Runoilija, lukionopettaja
Runoilija J. L. Runeberg loi ihannekuvan Suomen kansasta
ja Suomen luonnosta ja antoi Vänrikki Stoolin tarinoissa Suomelle
moraalisen identiteetin, olemassaolon oikeutuksen.
Isänmaatunteen luojana ja Maamme-laulun kirjoittajana
Runeberg sai suuren merkityksen kulttihenkilönä jo eläessään
ja varsinkin kuolemansa jälkeen.
Miksikö minua viehättää
runo Sandelsista?
"Sandels hän Partalan kylässä
vaan lounastaan rauhassa söi.
Pian Virran sillalla taistellaan, heti kello kun
yksi löi.- Olen teidät luokseni pyytänyt. Forellia,
pastori, nyt!"
------

Runebergin tortut
250 g leivontamargariinia
3 dl sokeria
4 munaa
4 dl piparkakunmuruja
1 pussi (60 g) mantelijauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa tai maitoa tai omenamehua
(1 dl vadelmahilloa)
Päälle
1 dl vadelmahilloa ja
tomusokerikuorrute
Voitele ja jauhota torttuvuoka hyvin. Kuumenna uuni 150 asteeseen.
Riko piparkakut kaulimella murskaten muovipussissa tai monitoimikoneessa.
Vaahdota rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen
vatkaten joukkoon. Sekoita keskenään piparkakunmurut, mantelijauhe,
jauhot ja leivinjauhe. Lisää seos taikinaan. Sekoita sinne lopuksi
neste.
Kaada taikina vuokaan ja tasoita kakun pinta. Jos haluat kakun sisään
hilloa, laita sitä taikinan päälle nokareina tässä vaiheessa.
Kypsennä kakkua uunin alaosassa tunnin ajan. Kokeile kypsyyttä tikulla.
Ota kakku uunista, jäähdytä hiukan ja kumoa lautaselle.
Nosta kakun päälle tasavälein vadelmahillonokareet ja levitä niiden
ympärille tomusokerikuorrutetta. Sitä saat kaupasta valmiina, mutta
voit sekoittaa sitä myös itse sekoittamalla tomusokeriin hiukan vettä
tai munanvalkuaista (1/2 valkuaista/1/2 pkt tomusokeria).
LÄHDE:
... Yhteishyvä Ruokamaailma ... |